Hyvän elämän edellytykset Vanhan testamentin mukaan 2/10 - Älä tee jumalankuvaa

9.10.2013


Suvi Kankkunen

 

Kymmenestä käskystä ensimmäinen ja toinen kuuluvat kiinteästi yhteen. Ensimmäinen käsky on kaiken muun perusta.

Tässä ensimmäinen ja toinen käsky:

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

2. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

2. Moos. 20:2–6 (KR33/38)

Sekä Vanha että Uusi testamentti tuomitsevat jyrkin sanoin epäjumalanpalvojat ja jumalankuvien tekijät. Profeetat osoittavat, että jumalankuvat eivät ole pelkästään loukkaavia Jumalaa kohtaan, ne ovat myös voimattomia ja naurettavia.

Paavali (Room. 1:23–25) antaa irvokkaan kuvan ihmisistä, joiden epäjumalanpalvelukseen liittyy kaikenlainen ahneus, irstaus ja häpäisy.

Jumalankuvat eivät koskaan olekaan erillinen synti, vaan osa kaikille elämän osa-alueille ulottuvaa älyllistä, moraalista ja emotionaalista Jumalan hylkäämistä. Tällaisesta elämäntavasta kärsivät ilmiselvästi myös lapset ja lapsenlapset, kuten 2. käsky ilmoittaa.

Turva näkyvässä

Houkutus jumalankuvan tekemiseen tulee esille surullisenkuuluisasti vain viikon kuluttua ensimmäisestä lain antamisesta.

Toinen käsky on ensimmäinen, jota Israel rikkoo. Mooseksen ollessa vuorella kuudetta päivää kansalle tulee jo hätä, että heidät on hylätty, ja he pyytävät itselleen jumalankuvaa (2. Moos. 32).

Tässä yhteydessä käy ilmi selvästi, että jumalankuva on aina oma jumalansa: Aaronin valmistamasta kultaisesta sonnista sanotaan: ”Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” Jahve on täysin unohtunut.

Miten näin saattoi käydä? Vuori on savunnut, maa järissyt, pasuuna soinut ja kansa pelännyt Jumalansa ilmestyessä kuollakseen vain muutama päivä sitten (2. Moos. 19–20). Miten he saattoivat kääntää selkänsä näin äkkiä ja näin irvokkaasti?

Käsittämättömältä tuntuva tapahtumaketju ei ehkä sittenkään ole niin käsittämätön tänäänkään. Israelin kansan yksilöillä ei ollut suoraa henkilökohtaista suhdetta Jumalaan; he olivat sen varassa, mitä Mooses heille välitti.

Lisäksi he olivat keskellä erämaata tietäen, ettei mahdollisuutta paluuseen ollut ainakaan ilman ankaraa kärsimystä (karanneiden orjien kohtaloa isäntiensä käsissä oli sietämätöntä ajatellakin) ja tietämättä, miten päästä sinne minne olivat matkalla.

He olivat täysin riippuvaisia Mooseksen johtajuudesta paitsi jumalasuhteessaan, myös käytännön elämässään. Jos mannan tulo lakkaisi — ja kuka tiesi, milloin se lakkaisi, nyt kun Mooseskaan ei ollut paikalla — he nääntyisivät nälkään hyvin pian.

Sanalla sanoen kyse oli turvattomuudesta. Ja tämä ei liene tuntematon kokemus meillekään. Kun ne ihmiset, joihin olemme luottaneet, häviävätkin näkyvistä, kun tulevaisuudessa ei näy kuin huonoja vaihtoehtoja ja jokapäiväinen leipä on vaarassa, varasuunnitelmien tekeminen on monelle meistä realistinen vaihtoehto, eikä siihen mene edes viikkoa.

Hädässä oleva haluaa jotain, minkä tietää varmasti, koska sen näkee omin silmin. Jotain, mihin pystyy itse vaikuttamaan. Edes jotain, mitä voi itse tehdä. Niin syntyy kultainen sonni. Israelilaisetkin vain ottivat onnen omiin käsiinsä ja noudattivat jokaisen järkevän, vastuullisen kansalaisen mottoa: Tee se, mitä voit sillä, mitä sinulla on.

Jumalankuvan tekeminen puhuu juuri tästä: ihmisen omasta hallinnan tunteesta ja inhimillisestä varmuudesta. Jumala on kuitenkin kutsunut meidät olemaan uskollisia vain yhdelle, luovuttamaan hallinnan ja kontrollin pois omista käsistämme ja luottamaan näkymättömään. Se onkin ollut ihmiskunnalle vaikea pala.

Näkymätön Jumala

Jumalasta ei saa tehdä kuvaa yksinkertaisesti siksi, että mikä tahansa kuva hänestä olisi halventava hänen todelliseen olemukseensa nähden. Hän on niin paljon parempi!

Se, mikä ei näy, onkin keskeisiä teemoja uskossamme. Heprealaiskirjeen 11. luku (j. 1–3) kuvaa uskoa luottamuksena ja ojentautumisena sen mukaan mikä ei näy ja toteaa näkyvän syntyneen näkymättömästä. Paavali asettaa uskon ja näkemisen vastakkain, samoin toivon ja näkemisen (2. Kor. 5:7, Room. 8:24–25).

Kaikissa näissä se, mitä nähdään, jää kirkkaasti sen varjoon, mitä ei nähdä — vielä.

Näkyvän ja näkymättömän välillä onkin ajallinen jännite: uskomme, toivomme ja odotamme jotakin sellaista, joka on todellista ja myös näkyvää, mutta ei vielä. Me elämme toivossa, että tulemme näkemään Jumalan kasvoista kasvoihin (1. Kor. 13:12).

Näkyvä Jumala

Käsky ei täyty pelkästään pidättäytymällä jostakin, vaan se edellyttää myös aktiivista toimintaa. Niinpä meidän on tunnistettava aikamme jumalankuva: esikuvia, normeja ja ihanteita, ja korvattava niitä todellisen Jumalan läsnäololla.

Kristuksen tuoma lunastus mahdollistaa ensinnäkin ihmisen ennalleen asettamisen Jumalan kuvana.

Mitä enemmän katsomme Kristukseen ja muutumme hänen kuvansa kaltaiseksi (2. Kor. 3:18), sitä enemmän meidän identiteettimmekin pitäisi muuttua. Kun identiteettimme alkaa heijastaa meille itsellemme Kristusta, meidän ihmissuhteissa toteutuva elämämme voi alkaa heijastaa häntä muille.

Toiseksi seurakunta on Kristuksen ruumis maan päällä (muun muassa 1. Kor. 12:27). Tämä on kielikuva, joka puhuu näkyvästä ja konkreettisesta läsnäolosta.

Seurakunnan tehtävä on tehdä Jumala näkyväksi: julistaa sanoin ja teoin, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Jeesuksessa Jumalan hyvä valtakunta tuli käsin kosketeltavaksi, haistettavaksi, koettavaksi ja henkilökohtaisesti tunnettavaksi.

Meidän tehtävämme ei ole vain antaa ihmisten kuulla vaan olla elävän Jumalan konkreettinen kuva tässä rikkinäisessä maailmassa. Tämä on toisen käskyn täyttäminen kokonaisuudessaan.

Suvi Kankkunen

Kirjoittaja on Hope-raamattukoulun johtaja.

Tiesitkö, että lokakuun lopussa alkavaan HOPE-raamattukoulun jaksoon voi hakea nyt? Lisätiedot täällä.