"Ilta pimenee, tulen liekkimme, tietä valaisee..."

19.9.2013


Kai Similä

Kesä on jälleen kerran vilahtanut ohi. Syksy pimentää päivää nopealla tahdilla. Koulujen alku on pysäyttänyt lapsiperheiden lomareissut. Suomen teologisessa opistossa, Santalassa, työskennellään myös jo täyttä vauhtia. Monen mielestä syksy on oikein mukavaa, jopa parasta, vuoden aikaa.

Maailmalla seurataan Syyrian tilanteen kehittymistä. Rauhaa suunnitellaan suurempaan sotaan valmistautumalla.

Antiikin ajoista ihminen ei tunnu asiassa kovinkaan kehittyneen. ”Siv is pacem, para bellum” (Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan), kirjoitti eräs Publius Flavius 300-luvulla alansa oppikirjassa.

Arabikevätkin on jatkanut pimeyden kylvämistä kristittyjen keskuuteen Lähi-idässä.

Kaiken tapahtumien keskellä meidän ei tarvitse pelätä kompuroivamme sisäisen ihmisemme puolesta. ”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun polullani.
 Sinä olet kätköpaikkani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivon”, toteaa Psalmi 119.

Tässä haluankin kehottaa meitä kaikkia lukemaan ja tutkimaan Raamattua erityisellä innolla. Jos en ota sanaa lampukseni, ei se pääse tietäni valaisemaankaan. Alati moniarvoisemmaksi muuttuva yhteiskunta tarjoaa totuudeksi entistä ronskimpia vaihtoehtoja. Tällöin pieni lipsuminen ei tällaista taustaa vasten tunnu enää merkitykselliseltä.

Sanan totuuden suoristava vaikutus ei aina tunnu miellyttävältä, mutta on ainoa tie kristitylle terveeseen kasvuun. Tämän kasvun saa rakas Pyhä Henkemme meissä aikaan. Se, jos mikä, on tavoittelemisen arvoista.

”Jo ennen aamun valkenemista minä huudan apua, sinun sanoihisi minä panen toivoni. Ennen yön vartiohetkiä silmäni tutkiskelevat sinun sanaasi”, jatkaa psalminkirjoittaja. 

Jeesus kehottaa meitä keräämään näkyvän omaisuuden sijasta aarteita taivaaseen. Ei kovin suosittua nykyään, mutta ikuisuuden näkökulmasta suorastaan luonnollinen valinta. Voisiko Sanan tutkimiseen panostaminen olla nyt yksi keino rikkauden keräämiseen Jumalan tykö (Luuk 12:21).

Jokainen päivä elämässä on tärkeä. Vanha suomalainen sanonta toteaakin: Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä. Usein asioiden lykkääminen vain harmittaa myöhemmin.

Mainio Opistomme tarjoaa ”äkkilähtöjä” heille, joilla on Sanan nälkä ja kalenterissa mahdollisuus viivähtää asian äärellä. Voit tutustua koko opiston toimintaan täällä.

Vielä on myös mahdollista lahjoittaa Opiston syyskeräykseen. Valtionapujen leikkaukset ovat osuneet kipeästi toiminnan rahoitukseen.

Otsikon vanha leirilaulu kutsuu meitä vaeltamaan tulen loisteessa. Kristitylle se on vahva vertaus ja rohkaisee meitä kulkemaan Mestarimme valmistamaa tietä.

Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon hallituksen jäsen ja koulutustoimikunnan puheenjohtaja.