Hyvän elämän edellytykset Vanhan testamentin mukaan 0/10 - Kymmmenen käskyä

12.9.2013


Simo Lintinen

Nyt alkaa syksyn mittainen artikkelisarja, joka käsittelee Raamatun kymmentä käskyä. Kirjoittajina ovat jälleen Suomen teologisen opiston opettajat. Halusimme antaa kirjoituksille yhteisen otsikon, joka kuvastaa käskyjen noudattamisen perimmäistä tarkoitusta.

Kymmenen käskyn noudattamisen tarkoituksena on johtaa ihminen sekä toimivaan jumalasuhteeseen että ihmissuhteisiin. Onkin mielenkiintoista, että  juuri nämä kaksi asiaa ovat sidoksissa toisiinsa myös käskyjen kirjallisessa rakenteessa. Kun Jeesukselta kysyttiin kysymys käskyjen tärkeysjärjestyksestä, hän vastasi samaa linjaa noudattaen, että meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme kuin itseämme (Matt. 22:36–40).

Liiton ehdot

Vaikka kymmenen käskyn laki, Dekalogi (kymmenen sanaa; 2. Moos. 34:28, 5. Moos. 4:13), on kaikilta osin soveltuva kenen tahansa elämänohjeeksi ja etiikan perustaksi, on se kuitenkin annettu alun perin Israelin kansan ja Jumalan välisen liiton ehdoiksi.

Itse käskyjen muoto ja tekstin rakenne, jossa ne esiintyvät, kuvastaa erittäin vanhaa taustaa. Tässä on nähty yhtäläisyyksiä muinaisen heettiläisen liittosopimuksen kanssa ajalta 1 400 eKr. Tämä ja itse lain antamisen kertomus Vanhassa testamentissa sijoittaa näiden käskyjen synnyn Mooseksen aikaan.

Käskyt annettiin Israelin kansan ja Jumalan välisen liiton ehdoiksi. Siksi nämä käskyt ja niiden velvoitteet on ensisijaisesti tulkittava siitä näkökulmasta. On myös korostettava, että käskyjä ei annettu pelastuksen ehdoksi. Käskyjen antamista edelsi Israelin kansan vapauttaminen Egyptin orjuudesta. Tämän perustana oli Jumalan armo. Armahdettu kansa sai Lain, kymmenen käskyä, Siinailla, ja sen myötä ohjeet hyvään elämään luvatussa maassa.

Jumalan kunnioittamista

Dekalogin luonne ei ole mikä tahansa moraalisäännöstö. Jumala antoi nämä käskyt ja niiden noudattaminen liittyy ensisijaisesti Jumalan itsensä kunnioittamiseen. Ja niiden noudattamista voidaan perimmäisesti odottaa Jumalan kansalta, joka on astunut kuuliaisuussuhteeseen Hänen kanssaan.

Käskyn noudattaja  tai noudattamatta jättäjä ei ole tekemisissä vain muodollisen lakikirjan vaan lain antajan itsensä kanssa. Laki näyttäytyy näin henkilökohtaisena.

Käskyjen takana on persoona, Raamatun ilmoittama Jumala, jolloin käskyt ovat luonteeltaan myös henkilökohtaisia. Ne eivät ole joidenkin tuntemattomien lain laatijoiden miettimiä yhteiskunnan elämää sääteleviä normeja, vaan niillä on vahva sidos Jumalaan henkilönä. Rikkoessaan lakia ihminen loukkaa Jumalaa itseään henkilökohtaisesti.

Lain rikkoja loukkaa lain antajaa eikä vain lain kirjainta.  Tämä puolestaan johtaa käskyjen täyttämisen korkeaan motiiviin. Pyrin noudattamaan lakia ollakseni Jumalalle mieliksi. Siinä ei ole enää kysymys ainoastaan ihmisen moraalisesta pyrkimyksestä saavuttaa hyvä elämä vain itsensä tähden, vaan siksi, että se on Jumalan tahto. Lain noudattaminen heijastuu hyvänä elämänä myös toisille.

Ihmiselle hyväksi

Voidaan näin ollen sanoa, että käskyt eivät ole yleisinhimillisiä, vaan ”teistisiä”. Ne koskevat ihmisen suhdetta Jumalaan itseensä ja Hänen tahtomaansa elämäntapaan — Hänen, joka loi ihmisen ja siten parhaiten tietää, mikä on hyvää ihmisille kaikki eri näkökulmat huomioon ottaen.

Jumalalle tuottaa mielihyvää se, että Hänen luomansa ihmiset elävät Hänen alun perin tahtomallaan tavalla.

Käskyt irrotettuna Jumalasta ja Hänen kunnioittamisestaan tulevat väistämättä taakaksi ja mahdottomiksi toteuttaa sekä motiivin että käytännön tasolla.

Niiden tulkinnalla ilman Jumalaa on myös taipumus alkaa heijastaa ihmisen langennutta luontoa. Jeesuksen opetus palautti tietyiltä osin ennalleen lain käskyjen alkuperäisen tarkoituksen.

Vanhan testamentin Israelin historia osoittaa, että yritys noudattaa korkeata inhimillistä moraalia ilman Jumalaa, päätyy katastrofiin. Tämä ilmenee myös maailmanhistoriassa yleensä. Ihminen on osoittautunut ihmiselle sudeksi.

Ajatus teistisyydestä sisältää vahvan velvoitteen totella, koska käskyt  tulevat ihmisen ulkopuolelta, luojalta — Jumalalta. Ne osoittautuvat myös elämän kannalta hyviksi.

Näitä kahta, jumalallisuutta ja henkilökohtaisuutta korostavat Dekalogin kolme ensimmäistä käskyä.

Erilainen jaottelu 

Kun mainitsen käskyjen numeroita, se herättää oman ongelmansa, sillä eri perinteissä on lain jaottelu tehty eri tavoin. Yhtä mieltä ollaan siitä, että on kysymys kymmenestä käskystä. Tämä perustuu  muutamiin Vanhan  testamentin kohtiin, joissa nimenomaan mainitaan Jumalan antaneen Moosekselle vuorella liiton sanat, ne kymmenen ”sanaa”  (2. Moos. 34:28,  5. Moos. 4:13). 

Käskyjen roomalaiskatolinen ja luterilainen jaottelutapa eroaa juutalaisesta, ortodoksisesta ja reformoidusta tavasta. Jälkimmäiset erottavat käskyn ”Älä tee jumalankuvaa” omaksi käskykseen ja yhdistävät oman jaottelumme kaksi viimeistä yhdeksi. 

Käskyjen rakenne

Kuten alussa mainitsin, Jeesuksen vastaus fariseuksille ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” ilmaisee käskyjen tiettyä rakennetta. Tässä jaottelussa nähdään käskyjen liittyvän kahteen pääkategoriaan; suhde Jumalaan (käskyt 1–4 sapattikäsky mukaan luettuna) ja suhde lähimmäisiin (käskyt 5–10).

On myös ymmärretty, että Jumalan kunnioittamisesta seuraa Hänen nimensä pyhittäminen ja sapatin pitäminen kunniassa, ja toisaalta isän ja äidin kunnioittamisesta johtuu kaikkien sitä seuraavien käskyjen noudattaminen. Tällöin käskyt perustuvat sekä Jumalan että menneiden sukupolvien kunnioittamiseen.

Myönteinen velvoite

Lähestyessämme Dekalogin yksittäisiä käskyjä on syytä huomioida muutamia yleisiä lain tulkintaan liittyviä periaatteita. Ensiksi, laki ja sen tulkinta eivät ole irrallisia jumalasuhteesta.

Toiseksi on muistettava, että Jumalan luonne, luonto ja lain osoittama tahto ovat sopusoinnussa.

Kolmanneksi,  kielteisesti muotoiltuun käskyyn sisältyy myönteinen velvoite. Kieltäytyminen jostakin ei ole käskyn täyttämistä. Siis kun paha kielletään, sen vastapäätä oleva hyvä käsketään! Tällöin hyveen laiminlyönti on itse asiassa pahan valitsemista.

Käskyjen kielteiset ilmaisut tuovat esille ihmissydämen voimakkaat virtaukset — todellisuuden. Ne itse asiassa kattavat kaikki pääalueet. Lakien noudattaminen olisi oikeanlaista rakkauden osoittamista Jumalalle.

Lopuksi ja korostukseksi: Laki kokonaisuudessaan osoittaa,  että rakkaus Jumalaan on sidoksissa lähimmäisenrakkauteen, tai perusta lähimmäisenrakkauteen on Jumalan rakastaminen. Esimerkiksi varastamisen vastakohtana oleva anteliaisuus ei ole itseltäni pois.

Seuraavat artikkelit syventävät kunkin käskyn sisältöä meille ymmärrykseksi ja tienviitoiksi hyvään elämään.

Simo Lintinen

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston rehtori.