Demoneista 3/3 - Mielikuvitusta ja turhaa pohdiskelua

18.3.2013


Tommi Karjalainen

Kahdessa edellisessä demoneja käsittelevässä artikkelissa puhuttiin ensin riivauksen ongelmasta yleensä ja sitten erityisemmin uskovien riivauksen mahdollisuudesta. Tässä, sarjan viimeisessä artikkelissa, tehdään pikakatsaus muutamaan yksityiskohtaan.

Demonit voivat tarttua

Jotkut väittävät, että demonit voisivat välittyä syntisestä ihmisestä varomattomaan rukoilijaan. Tätä perustellaan 1. Tim. 5. luvun jakeella 22, joka tulkitaan demonisen henkilön koskettamiseksi.

Demonit voisivat myös ”hypätä” ulosajotilanteessa lähellä oleviin ei-uskovaisiin tai ”kylmällä paikalla” oleviin uskoviin, ja ne voisivat ”tarttua” jopa kolmen päivän ajan vapautetusta.

Yksi tapa suojautua demoneilta olisi asettaa käden ja rukoiltavan pään väliin Raamattu, jota demonit eivät voisi läpäistä.

Nämä näkemykset ovat animistisia, eikä niille löydy tukea Raamatusta. Tämä ajattelu ilmentää taikauskoista pelkoa pahaa kohtaan ja saa aikaan toisten ihmisten välttelyä juuri silloin, kun he tarvitsisivat tukea ja läheisyyttä uskovien taholta.

Toisen synneistä osalliseksi tuleminen tekstissä tarkoittaa jonkun henkilön liian nopeaa siunaamista seurakunnan johtotehtäviin. Paavali varoittaa, että vastakääntynyt ylpistyy tällaisessa tilanteessa helposti.  Syntyneet ylilyönnit ja synnit sekä niitä seuraava nuoren johtajan romahtaminen, ovat näin ollen liian hätäisten siunaajien piikissä (1.Tim. 3:6–7).

Lähin viittaus demoneihin löytyy neljännestä luvusta, mutta riivaus-sanastoa ei kirjeestä löydy.

Seurakunnassa oli valhetta levittäviä opettajia, jotka saivat uskovat pidättäytymään avioliitosta ja tietyistä ruoista. Paavalin mukaan kyseinen askeettisuuden opetus oli demonista, koska se tuomitsi Jumalan luomat asiat pahoiksi.

Paavalin esittämä ratkaisu ei kohdistunut riivaajiin, vaan hän kehotti uskovia ottamaan siunaten vastaan kaiken sen hyvän, jonka Jumala on tehnyt, ja jättämään asketismi omaan arvoonsa.

Timoteusta johtajana ja opettajana hän puolestaan käski pitämään huolta omasta elämästään ja opetuksestaan. Näin hän antaisi seurakunnalleen hyvän esimerkin terveestä opista ja huolettomasta suhtautumisesta elämään (4:6–16).

Demonien nimeäminen

Demonin nimen selvittäminen on joidenkin mielestä välttämätöntä sen ulosajamiseksi. Erään opetuksen mukaan demonin nimi on kahva, josta se voitaisiin vetää ulos. Käytännössä demonien nimet ovat usein toiminnallisia, kuten ”syövän henki” tai ”tupakan demoni”, sen sijaan että ne todella olisivat vuosituhantisia, vierasperäisiä nimiä.

Jotkut kuulustelevat demoneita voidakseen selvittää henkilössä olevien muiden demonien nimet, ja kuinka ne ovat päässeet sisälle.

Toiset väittävät, että on tärkeää saada selville voimakkaimman demonin nimi, kun taas toiset haluavat paikallistaa ”sillanpäädemonin”. Tämä demoni ei välttämättä ole poikkeuksellisen vahva, mutta on alkuperäinen syy riivaukselle ja avoin ovi muille demoneille. Vapauttajan tulisi varmistaa, että hän nimeää kaikki demonit, mahdollisesti ”sitoo” ne, ajaa ne pois ja sulkee niiltä pääsyn takaisin.

Näillekään käytännöille ei löydy tukea Raamatusta. Ensinnäkään, Raamatun opetus ”sitomisesta” ei liity demoneihin, vaan syntien anteeksiantamisen pidättämiseen siltä, joka pitää kiinni paatumuksestaan jopa seurakunnan johtajien puhutellessa häntä (Matt. 18).

Raamattu ei opeta demonien sitomista myöskään siksi, että Jeesus on jo kertakaikkisesti sitonut ”väkevän miehen”, Saatanan (Matt. 12), joka odottaa kahleissa lopullista rangaistusta (Ilm. 20).

Demonien sitominen ei ole uskoville opetettu malli. Jeesus kysyi demonin nimeä kerran (Mark. 5), eikä yksittäisistä tapauksista tulisi johtaa periaatteita.

Jeesus ei hankkinut nimen kysymisellä auktoriteettia demonista, eikä Leegio viittaa demonin nimeen, vaan niiden monilukuisuuteen. Pietari silminnäkijänä halusi Markuksen välityksellä kertoa, että jopa riivaajien joukot matelivat Jeesuksen edessä. Jeesuksen ei tarvinnut ”vetää niitä ulos kahvasta”, vaan ne pyysivät itse lupaa poistua, koska ne tiesivät, kuka Jeesus on.

Ilmoituksen pitäisi riittää

Raamatun kuvaus henkimaailmasta on erittäin suppea. Saatanan historiasta on kaksi tulkinnanvaraista tekstiä, eikä enempään ole tarvetta, koska hän on sivuosassa. Raamattu ei spekuloi demonien hierarkioilla tai sillanpäädemoneilla. Raamattu-uskollisina kristittyinä ymmärrämme, että Raamattu on täysin riittävä ilmoitus meille — myös demoneihin liittyen.

Ihmisen uteliaisuus yliluonnollista kohtaan on lähes rajaton ja palvelee lähinnä pahan tarkoitusperiä. Mielenkiintonsa kautta demonien karkottaja-asiantuntija saattaa tietämättään olla enemmän eksyksissä kuin ne, joita hän yrittää auttaa.

Sukukiroukset ja esineet

Uskomus sukukirouksiin perustuu jälleen yksittäiseen tekstiin (2. Moos. 20:5), ja sen kyseenalaiseen tulkintaan, että demonit voisivat periytyä.

On epäselvää, kuinka kyseiseen tekstiin voidaan lukea sisälle ymmärrys demoneista. Se sisältää Jumalan uhkauksen kostaa isien synnit kolmannelle ja neljännelle sukupolvelle. Tämä tulee ymmärtää perhekeskeisestä kulttuurista käsin, jossa tuo määrä sukupolvia asui saman katon alla.

Jumalan uhkaus on toisen käskyn yhteydessä, joka liittyy epäjumalanpalvelukseen. Näin ollen se on toisaalta varoitus suvun vanhimmille olla esimerkillisiä itse, mutta myöskin käsky huolehtia siitä, ettei kukaan muukaan palvo epäjumalia hänen talossaan. Rangaistus ei ole riivaus, vaan Jumalan siunauksen — jopa liiton — ulkopuolelle joutuminen.

Onko sitten sisustusliikkeen buddhissa demoneita?

Paavali opettaa, että vahvat kristityt eivät ole kiinnostuneita lihan alkuperästä (liha oli yleensä epäjumalille pyhitettyä), koska he tietävät, ettei epäjumalia ole. He ovat kuitenkin valmiita ottamaan huomioon sellaiset uskovat, joiden omatunto ei kestä tällaista vapautta.

Olisi ristiriitaista, jos Jeesukseen turvaavalla olisi buddha takan manttelilla, mutta ilman tietoista kytköstä riivaajiin patsas lienee harmiton.

Oman sydämen puhtaana pitäminen on kodin ”puhdistamista” tärkeämpää. Omat himot ovat paljon vaarallisempia epäjumalia kuin buddhat ja kalevalat (Jaak. 1:14–15). 

Tommi Karjalainen

Kirjoittaja on Vapaakirkon pastori. Hän on juuri suorittanut teologisia jatko-opintoja Amsterdamissa Hollannissa (Tyndale Theological Seminary). Hän on toiminut aiemmin teologisen opiston opettajana.