Jumalan suuri kertomus 11/11 - Miten Jumala saattaa päätökseen tämän maailman?

12.3.2013


Pentti Rantanen

Joulukuu 2012 piti olla joidenkin muinaisesta inkojen kalenterista tehtyjen tulkintojen mukaan maailmanlopun hetki. Näin ei sitten käynytkään. Toki jo ennen tuota aikaa useat tutkijat ehtivät havaitsemaan, etteivät inkat silloin maailmanloppua tarkoittaneetkaan, vaan ilmeisesti uuden aikakauden alkua.

Taivas putoaa niskaan

Erilaisia laskelmia ja pohdintoja maailman loppumisesta on tehty kautta ihmiskunnan historian. Jopa gallialaiset pelkäsivät aikoinaan, että taivas putoaa eräänä päivänä niskaan.

Lopun läheisyyden pelottelulla ja siitä kirjoittelemalla ovat eräätkin amerikkalaiset (muun muassa Hal Lindsey) käärineet suuret taloudelliset voitot. Muutaman dollarin hinnalla saattoi itse kukin soittaa hänen kampanjatoimistoonsa ja kysyä, mitä Jumalan kello juuri nyt näyttää.

On alku ja on loppu

Raamatun sanomalle tunnusomaista on niin kutsutun kehyskertomuksen käyttäminen. Se sisältää yleensä kuvauksen lähtökohdasta ja lopuksi siitä, miten kertomus päättyy.

Näin voimme seurata vaikka Jobin elämää ja sitä tragediaa, joka häntä kohtaa isku toisensa jälkeen. Pitkien keskustelujen ja kiistojen jälkeen Jumala puuttuu puheeseen ja saavutaan seesteiseen ja onnelliseen loppuvaiheeseen: kaikki tehtiin uudeksi ja onnelliseksi.

Laajemmassa mittakaavassa kehyskertomus sopii maailman ja koko universumin kohdalle. Genesiksen alussa lukija saa heti tietää, että ”Jumala loi kaaoksesta taivaan ja maan”.

Tähän lauseeseen siis väistämättä liittyy sen vastapuolena ajatus luodun maailman päätöksestä. Päättymistä ei salata, päinvastoin, se kuvataan lukuisissa kohdissa, varsinkin Uuden testamentin puolella.

Valitettavasti täysin yksiselitteistä kuvaa maailman loppumisesta ei voida rakentaa, vaikka jälleen sadat, elleivät tuhannet, lopun ajan ekspertit ole sitä yrittäneet ja tarkkoja karttojakin piirrelleet. Kuitenkin muutama päälinja on syytä ottaa esille.

Jeesus tulee takaisin!

Jeesuksen paluun varmuus on Uuden testamentin eniten esillä oleva tosiseikka. Se on koko lopun ajan eli eskatologian keskeisin teema.

Jeesus julisti sen itse kuuluvasti juutalaisten neuvoston edessä: …Mutta minä sanon teille; tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä. (Matt. 26:64)

Ilmestyskirja jatkaa samasta teemasta: Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen. (Ilm. 1:7)

Koko Raamatun toiseksi viimeinen jae sisältää paluuseen liittyvän hartaan rukouksen: …Totisesti minä tulen pian. Amen, tule, Herra Jeesus! (Ilm. 22:20)

Jo opetuslapset olivat kiinnostuneita, mistä merkeistä voisi päätellä, että Herra on tulossa. Tähän Jeesus vastasi laajasti, ja evankelistat sekä Paavali ovat niitä listanneet.

Esimerkiksi Markus luvussa 13 kuvailee seuraavasti: Antikristus valitaan maailman ”pelastajaksi”; maapallo ja lähiavaruus kärsivät kosmisista kauhuista, muun muassa saastumisesta ja maanjäristyksistä; sodat riehuvat kaikkialla ja Israel palaa takaisin omaan maahansa ihmisten suureksi hämmästykseksi. Näistä merkeistä tulisi kaikkien ymmärtää, että paluu on todella lähellä.

Kuolleiden ylösnousemus ja 1000-vuotinen valtakunta

Jeesuksen saapuessa takaisin näkevät kaikki hänet, niin elävät kuin haudoista nousevatkin. Daniel puhuu kahdesta ylösnousemuksesta, joista ensimmäinen osuu niille, jotka ovat kuolleet hurskaina, Jumalan omina. Ilmeisesti tämä on se joukko silloin elossa olevien uskovien kanssa, jotka pääsevät Karitsan häihin.

Tämän jälkeen näyttäisi alkavan puhdistetun maan päällä rauhan ajanjakso, josta käytetään nimitystä 1000-vuotinen valtakunta. (Ilm. 20:4–5) Siellä hallitsee Kristus kuninkaana pyhiensä kanssa, kunnes luovuttaa vallan Isälleen. (1. Kor. 15:25)

Itse olen vakuuttunut siitä, että Jumala haluaa yllä kuvatulla järjestelyllä näyttää, millaisen maailman hän alussa loi ihmiselle Eedenin puutarhaksi.

Ihmisen tehtävä oli viljellä ja varjella sitä. Aika kauas alkuperäisestä ajatuksesta on tänä päivänä kuitenkin tultu, kun katsotaan jo pelkästään ihmisten aiheuttamien sotien, väkivallan, saastumisen ja epäoikeudenmukaisuuden määrää. Siinä missä Jumala loi kaaoksesta kosmoksen, ihmiskunta rakentaa viisaudessaan kosmoksesta kaaoksen

Ilman Jumalan puuttumista tapahtumien kulkuun maailman johtajat olisivat saattaneet painaa punaista nappia jo moneen kertaan. Siispä mitä suurimmalla syyllä Jumala haluaa ”palauttaa asiat järjestykseen”, jolloin alkuperäinen harmonia ihmisen, luonnon ja Luojan välillä on kaikkien nautittavissa.

Viimeinen tuomio ja uudet puitteet

1000-vuotinen valtakunta päättyy siihen hetkeen, kun vangittuna ollut Saatana päästetään irti. Ei kestä kauankaan, kun ihmiskunnan suuri joukko alkaa vaatia enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Näiden tiellä nähdään Kristuksen hallinto, jonka kimppuun käydään.

Alkaa ihmiskunnan loppusota, joka päättyy Saatanan ja hänen kätyreidensä sekä seuraajiensa musertavaan tappioon. Sotasyyllisyysoikeudenkäynti tapahtuu Jumalan valtaistuinsalissa: syylliset tuomitaan ikuiseen eroon Jumalasta; vanhurskaat saavat viettää iäisyyden hänen seurassaan.

Tuomion jälkeen vanha maailma taivaineen kääritään kokoon kuin kulunut matto. Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan.

Pääkaupunkina on Uusi Jerusalem, jonka mittasuhteet ovat massiiviset: noin 1500 km leveyttä, pituutta ja korkeutta, ja tämä on pelkästään kaupungin osalta. (Ilm. 21:16)

Kaupungissa on Jeesuksen valmistamat asunnot Jumalan pyhille. Näitä hän sanoi menevänsä valmistamaan, kun puhui opetuslapsilleen ennen pääsiäistä Jerusalemissa. Jokainen perille pääsevä saa myös uuden nimen, mikä vanhan tavan mukaan merkitsee samalla uuden aseman ja tehtävän vastaanottamista. Kaikesta voidaan sanoa: Katso, entinen on mennyt, uusi on sijaan tullut!

Paras on vielä edessä

Lopun aikoja pohtiessaan on uskovan hyvä pitää koko ajan mielessään Uuden testamentin kokonaiskuva: Jeesus antaa paljon tietoa kysyville Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa (nk. synoptinen apokalypsi); Paavali rakentaa näiden varaan muun muassa Tessalonikalaiskirjeissä ja loppukohtauksen esittää Ilmestyskirja.

Yhdessä ne todistavat, että kristittyjen tulevaisuus ei ole täynnä epätoivoa ja kauhua, vaan että lopun aika on Jumalan kädessä ja paras on vielä edessäpäin!

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opettaja.