Jumalan suuri kertomus 10/11 - Sen hän sanoi siitä Hengestä

13.2.2013


Tomi Vaahtera

Lupaus Hengestä

Otsikon lause viittaa Jeesuksen sanoihin juutalaisten lehtimajanjuhlassa. Tuhannet juutalaiset tulivat Jerusalemiin juhlimaan ja muistelemaan aikaa, jolloin Mooses antoi kansalle vettä kalliosta. Sitä voisi kutsua nykyaikaisesti vesifestivaaliksi.

Juutalaiset liittivät juhlaan Hesekielin ennustuksen, jossa vesi virtaa temppelistä, synnyttäen lopuksi suuren virran, joka tuottaisi elämää, hedelmää ja terveyttä kaikkialla (Hes. 47).

Tätä raamatunkohtaa luettiin, kun seitsemän ensimmäisen päivän aikana valkopukuiset papit marssivat kulkueena Siiloan lammikolle. Siitä he ammensivat kultaisiin astioihin vettä, jonka he kantoivat temppeliin ja valelivat sillä polttouhrialttarin, kaataen veden alttarin länsipuoliseen kouruun ja maahan.

Tämän papit tekivät laulaen: ”Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä” (Jes. 12:3). Rabbinistisen perinteen mukaan Jerusalem on maailman napa ja Siionin vuori on sen sisin.

Kahdeksantena päivänä, joka oli ylimääräinen suuri juhlapäivä, ei tietämän mukaan tällaista veden valelua suoritettu kahdesta syystä.

Ensinnäkin kansa oli päässyt omaan maahansa, eikä ollut enää erämaassa. Toiseksi Messias ei ollut vielä tullut. Mutta kuinka kävikään. Jeesus oli paikalla ja huusi sanomansa janosta ja elävästä vedestä: ”Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään  kumpuavat elävän veden virrat, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” (Joh. 7:37–38)

Jeesus oli vanhatestamentillisten juhlien ja profetioiden täyttymys. Elävän veden virrat kumpuavat nyt jokaisen kristityn sisimmästä. Vettä ei tarvitse lähteä hakemaan mistään muualta. Joki virtaa meistä ja tuottaa toisille elämää, hedelmää ja terveyttä, niin kuin Hesekielin ennustuksessa sanottiin.

Jeesus puhui Pyhästä Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Hän sanoi myöhemmin opetuslapsilleen: ”Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.” (Luuk. 24:49) 

Pyhän Hengen rooli

Kun luemme esimerkiksi Apostolien tekoja, niin huomaamme miten suuri rooli Pyhällä Hengellä oli kristittyjen elämässä. Siellä toistuu useasti ilmaisu ”Pyhä Henki sanoi…” (esimerkiksi Ap. t. 10:19, 13:2). Itse asiassa harvemmin siellä enää puhutaan ilmaisulla ”Jumala tai Herra sanoi”, vaan Jumalan puheet ja teot ovat selkeästi Pyhän Hengen puhetta ja tekoja (esimerkiksi Ap. t. 16:6). Profeetta Agabus sanoi: ”Näin sanoo Pyhä Henki”, eikä ”Näin sanoo Herra” (Ap. t. 21:11).

Jumala tai Jumalan nimi ei suinkaan vaihtunut toiseksi, vaan helluntaina vuodatettu jumaluuden kolmas persoona, Pyhä Henki, tuo Isän ja Pojan läsnäolon todellisena ihmiselle tehden ihmisestä temppelinsä (1. Kor. 3:16–17; 6:19–20).

Jeesuksen mukaan Pyhä Henki on nyt meidän opettajamme ja johtajamme, jota meidän tulee kuunnella ja kuulla (Joh. 16:13): ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.”

Pyhä Henki on persoona

On erityisen tärkeää tutkia Pyhän Hengen olemusta ja tehtävää juuri sen tähden, että hän on Jumalan kolminaisuudesta yksi persoona. Hän kirkastaa meille Jumalan todellisuuden — myös kokemuksellisella tasolla.

Tietyissä uskonnollisissa liikkeissä Pyhän Hengen persoonallisuus kielletään kokonaan. Hänet nähdään vain jonakin Jumalan persoonattomana voimana. Tällainen opetus on selkeästi Raamatusta nousevan ilmoituksen ja opetuksen vastainen.

Pyhän Hengen persoonallisuuteen viittaa esimerkiksi Jeesuksen itsensä Hengestä käyttämä maskuliininen persoonapronomini (ekeinos), vaikka itse Henki-sana onkin neutrimuotoinen (pneuma). Jeesus viittaa nimenomaan persoonaan eikä johonkin voimaan.

Ei sovi myöskään unohtaa monia ilmaisuja Uudessa testamentissa, jotka kuvastavat persoonallisuuteen kuuluvia ominaisuuksia. Hän esimerkiksi ajattelee ja tahtoo (Ap. t. 15:28, 1. Kor. 12:11), puhuu (Ap. t. 1:16, 10:19), johdattaa (Room. 8:14, Joh. 16:13), opettaa (Joh. 14:26) sekä suree (Ef. 4:30).

Pyhästä Hengestä käytetään myös persoonaan viittaavia nimityksiä, kuten esimerkiksi Puolustaja (Joh. 14:16,26).Kreikaksi se on paraklêtos ja merkitsee vierellä kulkijaa, puolustajaa, lohduttajaa ja rohkaisijaa. Sana on latinaksi advocatus. Siitä tulee meille sana puolustusasianajaja. Jeesus puhui Hengestä myös toisena (allos) Puolustajana, jolla hän viittasi samankaltaisuuteen itsensä kanssa (Joh. 14:16). Hänestä myös käytetään nimityksiä Kristuksen Henki, Jeesuksen Henki, Jumalan Henki ja Herran Henki.

Pyhä Henki on Jumala

Nämä kaikki edellä mainitut raamatunpaikat todistavat jo hyvin vahvasti Pyhän Hengen jumaluudesta. Kun uskontunnustukset aikanaan kirkon historiassa muotoiltiin esimerkiksi Jumalan kolminaisuuden osalta, niissä todettiin Uuden testamentin selkeä opetus liittyen sekä Jeesuksen että Pyhän Hengen jumaluuteen.

Vaikka Uusi testamentti ei käytä termiä ”kolmiyhteinen” Jumala, tulee käsite teksteissä hyvin vahvasti esille, ja Pyhään Henkeen viitataan nimenomaisesti jumalallisilla ominaisuuksilla eli ominaisuuksilla, jotka yleensä yhdistetään vain ja ainoastaan Jumalaan itseensä.

Tässä mainitsen vain lyhyesti tiettyjä Pyhään Henkeen liitettyjä jumalallisia ominaisuuksia. Häntä kutsutaan Jumalaksi (Ap. t. 5:3–4), hän on ikuinen (Hepr. 9:14), hän on totuuden Henki (Joh. 16:13), rakkauden Henki (Room. 15:30) sekä pyhyyden Henki (Room. 1:4, Ef. 4:30).

Pyhä Henki tekee asioita, jotka kuuluvat Jumalalle. Hän oli mukana luomistyössä ja vaikuttaa edelleen luomakunnan keskellä. Hän saa ihmisessä aikaan uudistumisen Jumalan kuvaksi (Joh. 3:5–8, 2. Kor. 3:18).

Pyhä Henki inspiroi meidän Vanhan testamenttimme Pyhät kirjoitukset (2. Tim. 3:16) sekä herättää kuolleista sen fyysisessä ja hengellisessä merkityksessä (Room. 8:11).

Summa summarum

Seurakunta siis syntyi helluntaina, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin. Näin Pyhällä Hengellä on ratkaiseva rooli seurakunnan synnyssä ja sen elämässä. Siksi Pyhä Henki tulisi ottaa vakavasti seurakuntaelämässä ja antaa Jeesuksen Kristuksen hallita Pyhän Henkensä kautta seurakunnassaan.

Elämme nyt Hengen aikakautta, lupauksen täyttymyksen aikakautta. Pyhä Henki ei kuulu enää vain joillekin tietyille ihmisille tiettyinä aikoina, vaan kaikille Jeesukseen uskoville, myös sinulle ja minulle.

Tomi Vaahtera

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opettaja