Jumalan suuri kertomus 8/11 - Hallitseeko Jumala muka maailmaa?

3.1.2013


Suvi Kankkunen

Maailma ympärillämme saa välillä meidät kysymään, hallitseeko Jumala todella. Vähän ennen joulua Yhdysvalloissa nuori mies surmasi ampumalla 20 lasta, kuusi aikuista. Suomessa kesällä ja joulukuussa saivat vankeustuomionsa isä ja äitipuoli, jotka kiduttivat ja pitivät vankina viisivuotiasta tytärtä.

Euroopan talous horjuu vakavasti. Satoja suomalaisia koskettavista irtisanomisista ovat päättyneen vuoden aikana ilmoittaneet muun muassa Nokia, OP-Pohjola, puolustusvoimat ja Finnair, mikä tarkoittaa tuhansien työntekijöiden ja perheiden turvatonta tulevaisuutta, puhumattakaan niistä 180 000:sta, jotka ovat työttöminä ennestään. Ja samaan aikaan kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi maailmassa olevan 20,9 miljoonaa orjaa. Hallitseeko Jumala muka maailmaa?

Myös oma ja läheistemme elämä saa joskus meidät kysymään, hallitseeko Jumala todella. Edellä mainittujen tragedioiden lisäksi meitä voivat henkilökohtaisesti koskettaa vakavat sairaudet, kuolema, masennus, yksinäisyys, lapsettomuus, köyhyys, päämäärättömyys, alaspainaminen, syrjintä, hylkääminen… Hallitseeko Jumala muka maailmaa?
Väitän, että aina, kun joku tilanne saa sinut kysymään, hallitseeko maailmaa muka Jumala, olet tilanteessa, jossa Jumala haluaa tuoda näkyväksi hyvän hallintavaltansa: oman valtakuntansa. Valtakunta sanana viittaa Raamatussa kuten muutenkin hallinta-alueeseen — siihen alueeseen, jolla hallitsijan valta pätee.

Jumalan valtakunta voidaankin yksinkertaisesti kuvata Jumalan hallinta-alueeksi. Jotta näkisimme omat kysymyksemme oikeassa mittakaavassa tässä valtakunnassa, katsotaan ensin kokonaiskuvaa, suurta kertomustamme.

Kertomus todellisesta hallitsijasta

Raamattu on suuri kertomus siitä, kuka todella hallitsee: kuka on ”kuningasten Kuningas ja herrojen Herra” (Ilm. 19:16), eli kenellä on korkein valta. Jumala ilmoittaa meille itsensä juuri siksi, että me sen tajuaisimme (ks. esim. Jes. 48:1–11). Läpi Raamatun Jumala antaa äänensä kuulua: Minä sen tein. Minä hallitsen. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen.

Jumala nimittäin näyttää meille maailmanhistorian koko kaaren, alusta vielä tapahtumattomaan loppuun asti, ja sanoo joka kohdassa: minä sen tein. Luomiskertomuksen ydinsanoma oli Mooseksen kansalle sama kuin meille: meidän Jumalamme loi maailman — ei kenenkään muun kansan jumala, ei kosminen voima eikä sattuma.

Täysin omasta aloitteestaan Jumala valitsi kansan ja teki liiton sen kanssa. Profeetat julistivat liitosta luopuneelle kansalle, että rangaistus, joka sitä tulisi kohtaamaan, olisi Jumalan antama rangaistus, ei vain sotaintoisen maailmanvalloittajan strategiaa.

Jeesuksessa Jumala tuli ja sanoi ihmisäänellä, Moosekselle ilmoittamaansa nimeen viitaten: Minä se olen. Minä tulin voittamaan synnin ja kuoleman ja näyttämään, mitä on iankaikkinen elämä valtakunnassani. Ilmestyskirjassa Jumala ilmoittaa meille etukäteen, mitä tulee tapahtumaan, jotta emme pelkäisi, vaan uskoisimme, että meidän Jumalamme hallitsee edelleen ja vie hyvään päätökseen pelastussuunnitelmansa.

Jumala hallitsee — entä sitten?

Jumalan hallintavalta sellaisena kuin hän sen Raamatussa ilmoittaa haastaa meitä ensinnäkin palvomaan ja ylistämään häntä. Pidetään siis huoli siitä, että sekä henkilökohtaisissa että yhteisissä kohtaamisissamme Jumalan kanssa ylistämisellä ja kiittämisellä on aikansa.

Ylistäminen on niin tärkeää siksi, että siinä me muistutamme itseämme ja toisiamme siitä todellisuudesta, että meidän Jumalamme hallitsee — siitäkin huolimatta, että ympäröivä todellisuus saa meidät toisinaan kyselemään muuta.

Toiseksi Jumalan hallintavalta haastaa meitä ehdottomaan kuuliaisuuteen. Kaikkivaltiaan ansaitsema kuuliaisuus on ennen kaikkea sydämen kuuliaisuutta: asennetta, joka nousee juuri Jumalan hallintavallan tunnustamisesta ja kunnioittamisesta.

Valtakunta on avain

Huolimatta Jumalan hallintavallan tunnustamisesta olemme välillä vereslihalle asti vastakkain todellisuuden kanssa, joka saa realistisen ja rehellisen ihmisen kysymään, hallitseeko Jumala todella maailmaa. Ja silti uskallan väittää, että aina, kun joku tilanne saa sinut kysymään tätä, olet tilanteessa, jossa Jumala nimenomaan haluaa hyvän valtakuntansa murtautuvan näkyviin.

Isä meidän -rukouksessa Jeesus konkretisoi meille Jumalan hallinta-alueen: Jumalan valtakunta tulee siellä, missä tapahtuu Jumalan tahto niin kuin se tapahtuu taivaassa (Matt. 6:10).

Taivaassa valtakunta siis on jo täydellisenä. Mutta me elämmekin maailmassa, jossa näemme tapahtuvan usein — jopa useimmiten — päinvastaista kuin Jumalan hyvä tahto. Niinpä kokemuksemme Jumalan valtakunnasta on kahtalainen: se on jo nyt, mutta ei kuitenkaan vielä.
Me emme kuitenkaan jää passiivisina katsomaan sivusta, tuleeko Jumalan valtakunta vai ei. Meidät on nimittäin lähetyskäskyn perusteella sekä valtuutettu että velvoitettu jatkamaan Jeesuksen työtä: valtakunnan julistamista sanoin ja teoin.

Valtakunnan etuoikeudet

Oheisessa taulukossa on kuvattu Raamatun pohjalta toisaalta pimeyden aikaansaamia tekoja — niitä, jotka saavat meidät kysymään Jumalan hallintavaltaa — vasemmalla ja toisaalta Jumalan valtakunnan vastausta niihin oikealla.

Valtakunnan kansalaisina meidän ei siis tarvitse arkaillen kysyä, mitä Jumala haluaa tehdä: Jumala haluaa aina tuoda valtakuntaansa maan päälle! Hänen valtakuntansa valloittaa lisää alaa siellä, missä ikinä noita oikeanpuoleisen sarakkeen asioita tapahtuu.

Kuuliaisuus kuninkaiden Kuninkaalle on olemista mukana hänen suuressa kertomuksessaan: Hän on tuomassa totuutta ja valoa, sovitusta, parantumista, vapautta, yhteyttä, ihmeitä ja huolenpitoa juuri sinne, missä tapahtuu sydäntä raastavia asioita. Olemmeko me samoissa hommissa?

Kun ympäriltämme ja sydämestämme nousee kysymys: ”Hallitseeko maailmaa muka Jumala?” kuuliaisuus maailman todelliselle Hallitsijalle on rohkeaa vetoamista häneen ja hänen Henkensä pyytämistä, jotta sekä sanamme että tekomme vaihtuisivat riemulliseen uskontunnustukseen: meidän Jumalamme hallitsee!

Suvi Kankkunen