Jumalan suuri kertomus 7/11 - Vapautemme hinta

19.12.2012


Pentti Rantanen

Apostoli Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisten orjiksi.” (1. Kor. 7:23) Hän viittaa roomalaiseen käytäntöön, jossa isäntä saattoi vapauttaa orjansa maksamalla hänestä täyden hinnan yhteiskunnalle. Entisellä orjalla oli nyt oikeus lähteä rakentamaan omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan tai jäädä palvelemaan vapautettuna entistä isäntäänsä.

Rooman valtakunta koostui Paavalin aikana karkeasti jakaen kahdesta ryhmästä: vapaista kansalaisista ja orjista. Edelliset johtivat, päättivät, tienasivat ja huvittelivat; jälkimmäiset hankittiin toreilta eri käyttötarkoituksiin: pelloille, kotitöihin, opettajiksi tai vaikka lääkäreiksi. Heillä ei ollut mitään kansalaisoikeuksia tai vaikutusmahdollisuuksia.

Orjat tekivät töitä polttomerkittyinä, kunnes sairastuivat vakavasti tai kuolivat. Jos orjille tuli lapsia, olivat nämäkin talon käyttö- ja vaihto-omaisuutta. Karkaaminen paljastui polttomerkistä. Kuka tahansa heidät tavoittanut saattoi joko palauttaa heidät omistajalleen tai surmata karkulaisen.

Vapautettu orja sai vapautetun kirjan. Siinä näkyi maksusumma. Jos se oli täydellinen, se oli kallis. Juuri tähän yhteiskunnalliseen käytäntöön Paavali viittaa Korinttilaiskirjeessä. Lukijoista osa oli vapaita, tässä joukossa palveluksesta vapautettuja entisiä sotilaitakin, suurin joukko kuitenkin joko orjia tai vapautettuja orjia sekä entisiä prostituoituja, joita tavallaan oli myös pidetty orjina temppeleissä. Heille kaikille apostolin teksti oli selvääkin selvempi.

Jeesus kuittasi velan

Paavali ei kuitenkaan jätä kirjoituksen tähtäyspistettä ainoastaan yhteiskunnalliseen kuvaamiseen, vaan käyttää tekstiä hengellisen tosiasian selventämiseen. Jokainen ihminen on elämässään ajautunut tilanteeseen, jossa synti on sitonut orjuuteen. Se on polttomerkinnyt meidät kaikki. Maksusuoritus vapauteen on kasvanut suunnattomiin summiin.

Jeesus kuvaa tätä summaa vertauksessaan miehistä, joista toinen sai anteeksi kuninkaaltaan 10 000 talentin velan. Se vastaa denaareissa 6 000 päiväpalkkaa 10 000 kertaisesti. (Se olisi suhteutettuna noin kuusi miljardia euroa tänä päivänä.) Ja mies vain pyysi vähän maksuaikaa… Ei hän ymmärtänyt ollenkaan, millaisesta mahdottomuudesta oli kysymys! (Matt. 18:23–27)

Isä meidän -rukouksessa Jeesus opetti, kuinka tärkeätä on saada Isän edessä velka anteeksi. Velka, jota sanaa Matteus käyttää, voidaan hyvinkin kääntää myös sanalla synti, niin kuin Luukas tekee. Molemmat tarkoittavat, että olemme ilman armoa Jumalan edessä aika lailla puilla paljailla ja avuttomat.

Jonkun täytyy siis maksaa, kuitata velka! Koska se orjalle, synnin orjallekin, on mahdotonta, suunniteltiin Taivaallisessa keskuspankissa ihmiskunnan velkakierteen katkaisu siten, kuin se on Johanneksen evankeliumissa ilmaistu:

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.” (Joh. 3:16–17) 

Alkuteksti ei oikeastaan mittaa Jumalan rakkauden määrää (”niin paljon”), vaan TAPAA, miten velan kuittaaminen tapahtui. Niinpä vanhempi käännös vuodelta 1938 on tarkempi, kun se ilmaisee: ”Sillä niin (=tällä tavalla) Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainokaisen Poikansa…”

Tähän tosiasiaan viittaa Paavali korinttilaisillekin. Usko Jeesukseen, luottamus hänen ristinkuolemaansa ja toivo ylösnousemuksesta julistavat meille sitä rakkautta ja valtavaa hintaa, joka puolestamme on kuitattu.

Jää Vapahtajan taloon

Jakeen jälkiosa kehottaa vaeltamaan vapautemme arvoisesti. Ihmisellä on taipumus sitoa itsensä aina vaan uusiin siteisiin. Jotkut Paavalin ajan vapautetut orjat ajautuivat velkavankeuteen ja myivät itsensä uudestaan orjuuteen.

En usko, että tämän ajan kristityillä on yhtään sen helpompaa. Tuttua on kietoutua menneisyyden haamuihin, arjen huoliin, työelämän taakkoihin, piilosynteihin tai näkyvään toilailuun. Meistä maksettu lunastus pääsee unohtumaan, joskus jopa muuttuu mielessämme mitättömäksi. Ennen sellaisesta olisi sanottu, ettei veren evankeliumin ääni pääse enää kuulumaan.

Ihmisten orjana oleminen voi tarkoittaa myös erilaisiin tapoihin, uskomuksiin ja käytäntöihin kietoutumista, minkä sokea usko johtajiin on aiheuttanut. Esimerkkejä historiassa ja kirkkohistoriassakin on tästä riittämiin. On kuviteltu, että näin ilman sisäisen äänen kuuntelemista ja Jumalan sanan lukemista saavutettaisiin vielä hurskaampi vaellus tai kerrassaan parahultaisempi taivasosuus.

Galatalaiskirjeessä Paavali taistelee juuri näitä ongelmia vastaan. Silloin seurakuntalaiset uskoivat, että ympärileikkaus ja juutalaisen lain pikkutarkka noudattaminen vievät heidät astetta pitemmälle hengen tiellä.

Tänään etsitään syvempiä kokemuksia filosofiasta, rajatiedosta, menestysteologiasta, synnittömyysopista, luonnonuskonnoista ja muista uususkonnollisista virtauksista. Samalla kuitenkin antaudutaan tietämättään tai tietoisesti uusiin kahleisiin, sekä hengellisesti että usein myös taloudellisesti.

Paavali kehottaa vapautettuja JÄÄMÄÄN Vapahtajan taloon. Missään muualla meistä ei pidetä niin hyvää huolta kuin siellä!

Pentti Rantanen

Kirjoittaja toimii opettajana Suomen teologisessa opistossa.