Jumalan suuri kertomus 3/11 - Kuka ja millainen on Jumala?

24.10.2012


Timo Lehikoinen

Tämän artikkelin synnytystuskat olivat kohdallani huomattavasti tavanomaista suuremmat. Asetelma, jossa rajallinen ja vajavainen ihminen hahmottelee käsitystä kaikkivaltiaasta ja täydellisestä Jumalasta, vetää nöyräksi. Jumalan kuvaaminen inhimillisen suorituskyvyn ja kielen välineillä jää aina lähtökohtaisestikin epätäydelliseksi. Voimme puhua Jumalasta vain oman käsityskykymme rajoissa.

Varsinainen teologia

Teologian tarkoitus on ilmaista selkokielellä sitä, mitä uskotaan. Teologisen kielen, käsitteiden ja johtopäätösten tulee siten olla alisteisia tunnustamallemme uskolle ja Raamatun sanalle. Näin on myös silloin, kun käsittelemme kysymystä Jumalan olemuksesta. Teologisessa kielenkäytössä tästä keskustelualueesta käytetään nimitystä varsinainen teologia.

Tämän päivän kristillisyyden kulmakiviin ja yleiseen kielenkäyttöönkin sisältyy sanoja ja ilmaisuja, jotka ovat muotoutuneet oman aikansa historiallisen viitekehyksen puitteissa.  Varsinaisessa teologiassa tällaisia ovat esimerkiksi Jumalan kolminaisuus tai väite, että Jumala on persoona. Näitä käsitteitä ei sinällään löydy Raamatusta, vaan ne ovat kehittyneet — Raamatun sisältöön nojautuen — aikojen saatossa kertomaan selkokielellä ja vahvistamaan sitä, mitä uskotaan.

Tässä artikkelissa avaamme joitakin ajatuksia siitä, miten Jumalan persoonallisuus ja kolminaisuus ovat ymmärrettävissä.

Maskit teatterissa

Kolmannella vuosisadalla keskustelu Jumalan kolminaisuudesta kävi kuumana. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus todettiin, mutta miten se voitaisiin selittää?

Yhdeksi selitystavaksi ehdotettiin, että Jumalalla on kolme persoonaa. Sekä latinan että kreikan kielessä sana persoona (lat. persona, kreik. prosopon) tarkoitti tuolloin teatterinäytöksessä käytettävää maskia, jonka myötä näyttelijälle tuli esityksen mukainen henkilöhahmo. Samassa näytelmässä samalla näyttelijällä saattoi olla kolmekin eri persoonaa (maskia).

Tämän analogian kautta järkeiltiin, että Jumalallakin on kolme eri ”maskia”; välillä Isän, välillä Pojan, välillä taas Pyhän Hengen. Sama Jumala siis esiintyy eri aikoina eri maskeissa.

Tästä pyyteettömästä pyrkimyksestä selittää Jumalan olemusta muodostui kuitenkin varhaisten vuosisatojen yksi merkittävimmistä harhaopeista, ns. modaalinen monarkianismi, jonka mukaan jumaluus on kyllä yksi, mutta ilmenee eri aikoina eri muodoissa joko Isänä, Poikana tai Pyhänä Henkenä.

Jumala on persoona

Huolimatta tästä varhaisesta väärintulkinnasta voidaan todeta, että persoonallinen Jumala on oleellinen osa kristillistä elämänkatsomusta. Raamattu kuvaa Jumalaa ja hänen toimintaansa toistuvasti tavalla, johon sisältyy tai joka edellyttää persoonallisia piirteitä.

Jumala ei ole persoonaton voima, joka vastustamattomasti ja tunteettomasti vaikuttaa ympäristössään, vaan hän muun muassa rakastaa, ymmärtää ja tuntee. Hän myös kutsuu ihmistä suhteeseen kanssaan tehden itse aloitteen suhteen korjaamiseksi (sovitus).

Kun puhumme Jumalasta persoonana, emme luonnollisestikaan näe määrittelyn edellyttävän näkyvää muotoa, kehoa tai ”maskia”. Persoonan perusedellytys ei ole fyysinen luonto tai keho, vaan yksilöllinen oleminen, jota kuvastavat sanat, teot ja erityisesti suhde toisiin persooniin.

Raamatun rikas, Jumalan persoonallisuutta kuvaava kieli korostaa juuri tätä. Niin syvästi, kuin vain inhimillinen kieli voi ilmaista hänen rakkauttaan, hän kutsuu meitä elämään suhteessa hänen kanssaan. Jaakobin kirje kuvailee tätä seuraavasti: ”Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan” (Jaak. 4:5)

Jumalan kolminaisuus

Kolminaisuus on yksi koko kristinuskon suurimpia mysteerejä. Jumala on yksi, mutta kuitenkin kolme persoonaa. Kolminaisuus on vertaamaton. Pohjimmiltaan emme voi täysin onnistuneesti verrata sitä mihinkään.

Tertullianus (noin 155–220) oli merkittävä kolminaisuusopin muotoilija. Hän myös kehitti sanan trinitas, ”kolminaisuus”. Tertullianus korosti Jumalan kolmea persoonaa oikoen samalla edellä mainittua modalistista harhaoppia. Hän painotti, että olemus (substantia) on yksi, jossa on kolme persoonaa.

Jumalan kolminaisuuden kuvaamiseen hän käytti esimerkkejä luomakunnasta: Niin kuin puussa ovat yhtä juuri, runko ja hedelmä tai auringossa säde ja lämpö, niin ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Kolminaisuuskäsitys ei kuitenkaan syntynyt kristikunnan historian pyörteissä. Tarve kannanottoon syntyi, kun totena pidettyjä uskon peruspilareita alettiin ravistella vierailla opeilla. Jumalan sanan arvovallan ja luotettavuuden tunnustavan kristityn on vaikea (ja toki tarpeetontakin!) paeta sitä, että jo Raamatun kirjoittajat pitivät selvänä sekä Jeesuksen Kristuksen että Pyhän Hengen jumaluutta.

Samaa olemusta

Tämän artikkelin puitteissa on mahdotonta pureutua teksteihin yksityiskohtaisesti. Riittää kun toteamme, että Jeesuksen maanpäällisen toiminnan, opetusten, itseymmärryksen, tekojen ja tehtävän täydellisen loppuunsaattamisen kokonaistarkastelu johtaa vääjäämättä siihen päätelmään, että hän on samaa olemusta Isän kanssa. ”Sana oli Jumala” (Joh.1:1) kuvaa juuri tätä olemuksen samuutta.

Sama koskee myös niitä tekstejä, jotka kuvaavat Pyhän Hengen olemusta ja toimintaa. Esimerkiksi Joh. 3:8 korostaa Pyhän Hengen keskeisyyttä ihmisen uudestisyntymisessä, jonka saa aikaan yksin Jumala.

Pyhyydessä ihmeellinen

Ihmisen logiikan keinot loppuvat Jumalan olemusta kuvattaessa.

Tässä artikkelissa on sivuttu kolmea Raamatusta nousevaa perustotuutta Jumalasta: 1) Jumala on kolme persoonaa, 2) Kukin persoona on täysi Jumala, 3) Jumala on yksi.

Hyllymetreittäin on kirjoitettu kirjallisuutta pyrkien selventämään tätä Jumalan olemuksen mysteeriä. Voimme oppia niiden kautta paljonkin. Keskeisintä on kuitenkin ymmärtää, että näitä faktoja emme voi täysin ymmärtää.

Jumala pysyköön edelleen Jumalana. ”Kuka on sinun vertaisesi, Herra, jumalien joukossa? Kuka on sinun kaltaisesi, sinä pyhyydessä ihmeellinen, maineteoissasi pelättävä, sinä ihmeiden tekijä!” (2. Moos.15:11) .

Voimme vastata tähän israelilaisten kiitosvirteen  sanoilla: ”Ei kukaan!”

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opintojohtaja.