Jumalan suuri kertomus 1/11 - Miksi Raamattu?

26.9.2012


Janis Cukurs

Suomen teologisen opiston 11-osaisessa artikkelisarjassa käsitellään Raamatun perustotuuksia.

Miksi Raamattu? -aihe voi tuntua turhalta itsestäänselvyydeltä.

Toisaalta meillä on Raamatun suhteen ongelmia, joiden vuoksi sen vaikutusvalta saattaa olla elämässämme vähäinen. Emme lue Raamattua, tyydymme siihen, ettemme ymmärrä sitä, käytämme sitä väärin. Pahimmassa tapauksessa Raamatun sanoma jää pelkäksi pinnalliseksi tiedoksi, eikä muutu elämäntapojen ja asenteiden muuttavaksi voimaksi.

Tässä artikkelissa tavoitteenani on korostaa ja perustella Raamatun tärkeyttä Jumalan suuren kertomuksen lähteenä.

Rikkinäinen puhelin

Tunnettu lastenleikki on hyvä esimerkki siitä, kuinka yksinkertainenkin kertomus muuttaa helposti muotoaan. Rikkinäisessä puhelimessa yksi leikkijöistä keksii lauseen ja kuiskaa sen vieressään istuvalle. Tämä kuiskaa kuulemansa seuraavalle ja niin edelleen. Näin edetään, kunnes viimeinenkin on kuullut lauseen ja sanoo ääneen kaikille, mitä kuuli. Tämän jälkeen lauseen keksijä kertoo, minkä viestin hän alun perin lähetti matkaan. Harvoin ensimmäinen ja viimeinen lause ovat täsmälleen samat.

Elävässä elämässä leikillä on toinen nimi, juoru. Kertomus vääristyy silloin, kun lähde on hukassa. Jossakin vaiheessa kertomuksessa ei ole enää totuutta. Mitä voimme tietää Jumalan suuresta kertomuksesta?

Yleinen ilmoitus itsessään ei riitä

Luonnon kautta voimme tietää Jumalan olemassaolosta (Ps. 19:2–7) ja hänen hallintavallastaan (Room. 1:18–21). Yleinen ilmoitus näkyy myös Jumalan huolenpidossa ja johdatuksessa, koska hänellä on hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan (Matt. 5:45), hän huolehtii ihmisten ravinnosta (Ap. t. 14:15–17) ja hän hallinnoi vallankäyttöä ihmiskunnan historiassa (Dan. 2:21).

Lisäksi yleinen ilmoitus koskee myös ihmisten omatuntoa, johon Jumala on laittanut leimansa omasta tahdostaan ja siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin (Room. 2:14–15).

Yleinen ilmoitus kertoo meille osan suuresta kertomuksesta, se on kuin alkupala. Tällainen ilmoitus ei kuitenkaan anna meille yksityiskohtia. Mikäli tyydymme yleiseen ilmoitukseen, meidän täytyisi keksiä yksityiskohdat itse. Näin Jumalan suuresta kertomuksesta tulisi meidän oma vääristynyt tarinamme ja meistä tulisi juoruilijoita. Tarvitsemme jotain konkreettista. Siksi meille on annettu Raamattu.

1. Jumala on puhunut

Raamattu kelpaa Jumalan suuren kertomuksen lähteeksi siksi, että kyseessä on jotain, mitä Jumala on sanonut. Raamattu on syntynyt Jumalan ins-piroimana. Sillä tarkoitetaan Raamatun tekstien kirjoittamisen prosessia, jossa Pyhän Hengen täyttämät kirjoittajat tuottivat kirjaimellisesti ”Jumalan hengittämiä” tekstejä.

Tekstit liittyivät aina johonkin tiettyyn tilanteeseen ja tiettyyn kohderyhmään. Ne olivat tiettyä tarkoitusta varten ja ne olivat eri kirjallisuuslajeina; milloin kirjeenä, milloin runona ja milloin historiikkina. Tekstit olivat toisaalta inhimillisiä mutta samalla hyödyllistä Jumalan puhetta (ks. 2. Tim. 3:16–17).

Jeesus piti Vanhaa testamenttia Jumalan puheena (Markus 7:5–13). Uuden testamentin kirjoituksia (niin kutsuttu kaanon) tunnistettiin tarkastelemalla merkkejä tuosta inspiraatiosta.

2. Jumala puhuu totta

Raamattu kelpaa Jumalan suuren kertomuksen lähteeksi siksi, että se puhuu totta. Sillä, että Raamattu on erehtymätön, tarkoitetaan kahta asiaa.

Ensiksi Raamattu on erehtymätön kokonaisuutena. Raamatun punainen lanka, joka on Jumalan suuri pelastuskertomus, on läpi Raamatun tekstien yhtenäinen ja totuudenmukainen.

Psalmisti sanoo, että Herran antama laki on täydellinen (Psalmi 19:8). Tämän huomaa myös silloin, kun Raamattua tutkitaan kokonaisuutena.

Toisaalta Raamattu on erehtymätön myös sen yksityiskohdissa (Sananl. 30:5–6).

Jumalan inspiroimana Raamatun sanoma ei sisällä ristiriitoja tai valheita. Se ei tarkoita sitä, etteikö käyttämissämme Raamatun muodoissa ja käännöksissä olisi ongelmallisia kohtia. Myös apostoli Pietari sanoi, että Raamatusta löytyy vaikeatajuisia kohtia (2. Pietarin kirje 3:16).

Tämän takia on tärkeää oppia hyviä Raamatun tulkinnan periaatteita, tutkia ja rukoilla, että Pyhä Henki valaisee meille totuuden. Joudumme joskus nöyrästi toteamaan, ettemme ymmärrä.

3. Jumala puhuu nyt

Raamattu kelpaa Jumalan suuren kertomuksen lähteeksi, koska sen kautta Jumala puhuu meille nyt. Eräs tärkeä Jumalan suuren kertomuksen ominaispiirre on se, että saamme olla osana tätä kertomusta. Emme jää pelkiksi esityksen katsojiksi, vaan saamme kutsun tulla mukaan kertomuksen sankarin Jeesuksen kanssa.

Joskus ahkeraltakin Raamatun tutkijalta jää huomaamatta se tosiasia, että Jumalan tavoitteena ei ole pelkästään tietomme lisääminen. Raamatun tutkimisen tavoitteena on, että saamme olla läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa, kuulla hänen puhettaan meille tänä päivänä, jotta elämämme voisi muuttua.

Ymmärtääksemme totuuden tarvitsemme Pyhän Hengen apua (Johannes 16:12–15, 1. Kor. 2:9–3:2). Pyhä Henki on itse opettajamme, jolloin jatkuva yhteys Häneen on Jumalan puheen ymmärtämisen perusedellytys. Hän kertoo meille ”koko totuuden”, joka koskee elämäämme kokonaisvaltaisesti. Jumalan kertomuksen sankari on Kristus — emme me itse tai joku muu.

On pitkälti meistä kiinni kasvaa ja kehittyä Jumalan puheen ymmärtämisessä, koska muutoin emme pääse pinnallisia tosiasioita pidemmälle (ks. erityisesti 1. Kor. 3:1–2). 

Entäs sitten?

Olen sitä mieltä, että Raamatun arvovaltaa on mahdotonta yliarvioida. Voimme ainoastaan erehtyä sen ymmärtämisessä ja soveltamisessa. Siksi haastan meitä kaikkia kasvamaan kolmella tavalla:

  • Sen sijaan, että elämme olettamuksiemme ja muistikuviemme mukaan, etsitään useammin ja ahkerammin totuutta Jumalan suuresta kertomuksesta, Raamatun teksteistä.
  • Sen sijaan, että tyydymme pinnallisiin käsityksiin Jumalasta ja ihmisestä, opetellaan hyviä Raamatun tulkinnan periaatteita. 
  • Sen sijaan, että yritämme vastuullisesti, mutta toisaalta yksinäisesti ja epätoivoisesti, pärjätä vain itse Raamatun tekstien ymmärtämisessä, ollaan avoimia Pyhälle Hengelle ja pyydetään, että hän valaisee meille totuuden. Näinhän meille on luvattu.

Jānis Cukurs

Kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opettaja ja monimuotokoulutusvastaava.