Seurakunnan paradoksi 6/10 - Valinta ajallisen ja iankaikkisen välillä

2.4.2012


Simo Lintinen

Pääsiäinen lähestyy. Sitä vietetään sen keskuksen, Golgatalla tapahtuneen ihmisen pelastamisdraaman ympärillä. Pääsiäisen tapahtumiin liittyy muutakin dramatiikkaa, josta ei useinkaan puhuta juuri sen keskeisimmän sanoman korostamisen tähden. Matteus kertoo evankeliumissaan kuitenkin eräästä tärkeästä aiheesta, nimittäin valinnasta ajallisten ja iankaikkisten tavoitteiden välillä (Matt. 27:11-26). Iankaikkisia tai hengellisiä arvoja edustaa Jeesus ja ajallisia, poliittisia tai kansallisia tavoitteita Barabbas. Jeesus korosti valtakuntansa sisäistä olemusta ja Barabbas näkyvää, konkreettia.

Matteuksen tekstin valossa silloiset tavalliset ihmiset joutuivat yllättävän valinnan eteen, joka koski koko kansan kohtaloa. Oli demokraattisen vaalin aika. Valittiin johtajaa. Valittiin tulevaisuuden linjaa. Puutteellisen näkemyksen tähden ja mahdollisesti väärin valittujen perusarvojen tähden kansa teki erään maailmanhistorian pahimmista virheistä! Kansa hylkäsi yksissä tuumin hänet, joka olisi ollut heidän elämänsä ja tulevaisuutensa tae sekä kansallisesti että yksilöllisesti. Tämä oli silloisen Israelin kansallinen käännekohta. Tästä alkoi synkkä taival, jonka loppua emme ole nähneet vielä tänäkään päivänä. Miksi kansa valitsi Barabbaan ja hylkäsi Jeesuksen?  Mitä merkitystä sillä on sinulle ja minulle?

Tässä pääsiäisen episodissa ovat vastakkain ikään kuin sattuman sanelemana kaksi toisistaan poikkeavaa maailmankuvaa. Toista edustaa Pilatus ja Barabbas. Pilatus on maaherra. Hän on kiivennyt yhteiskunnan (tässä maailmanvallan) tikapuita korkealle. Hänellä on meriittejä, aikaansaannoksia. Hänellä on valtaa. Hänellä oli elämä hallinnassa. Hän oli kadehdittavan vapaa ja itsenäinen ratkaisemaan itseään ja muita koskevia kysymyksiä. Kaikki on hänen. Hänellä on langat käsissään!

Pilatus ja Jeesus

Pilatuksen todellisuus on konkreetti ja käsin kosketeltava. Sitä voitiin hallita inhimillisin ratkaisuin. Jos vain oli älliä, niin valtaa oli. Sen mukaan todellista on vain se, mikä voidaan nähdä ja käsin kosketella – palatsi, raha, armeija, käskyläiset.  Sen mukaan kaikki ratkaisut elämässä on pyrittävä tekemään tämä todellisuus mielessä. Jos häviää tämän ajan kilpailussa, on tappio lopullinen, perimmäinen. Meillä on vain yksi elämä! – Tämän Pilatus tiesi. Mutta Pilatus oli voittajien sukua!

Pilatuksen eteen tuodaan toisenlainen kansan johtaja Jeesus Nasaretista, pohjoisesta. Samalla Pilatuksen eteen tuodaan henkilö, jonka maailmankuva tai todellisuus on toisenlainen. Se ei rajoitu ainoastaan näkyvään. Se ammentaa arvonsa näkymättömästä, Jumalan maailmasta.

Jeesus osoittaa käytöksellään, että hänen todellisuudessaan se asema joka saadaan kilpailun, meriittien, onnistumisien tai hyvien edellytysten perusteella ei merkitse kaikkea. Jeesus on tämän vallankäytön saavuttamattomissa. Jeesukselle Pilatuksen valta päättää hänen elämästään oli vain näennäinen sen suuremman todellisuuden valossa, jossa hän eli.  Pilatuksen asema suhteessa siihen ei ollut kovinkaan merkittävä. Tämä synnytti Pilatuksen mielessä suurta turhautumista ja vihan tunteita.

Matteus kertoo Pilatuksen ja Jeesuksen tapaamisesta, siitä että Jeesus ei kuulustelun kuluessa vastannut yhteenkään Pilatuksen kysymykseen sanaakaan, poisluettuna se, että hän myönsi olevansa juutalaisten kuningas. Tämäkin jäi olemukseltaan salaisuudeksi. Jeesuksen käytös näyttäytyi provosoivana ja epätahdikkaana.

Jeesuksen ja Pilatuksen tapaaminen päättyi Pilatuksen suureen ihmettelyyn.  Pilatus jäi ymmälle tapahtuneesta. Mutta Jeesus tiesi asemansa tuonpuoleisessa valtakunnassa. Hänelle kuulustelu oli farssi, merkityksetöntä teatteria, koska hän, kuten Pilatus itse ja kansanjohtajat tiesivät alun perin hänen syyttömyytensä. Jeesuksen varsinainen asema ei ollut uhattuna. Se kuului hänelle hänen todellisuutensa ja olemuksensa perusteella. Jeesus tiesi, että näkymätön on yhtä todellista kuin näkyvä. Näkymätön – Jumala määrittelee lopullisesti myös näkyvän historian mahdollisuudet ja rajat. Pilatus ei nähnyt sinne ja siksi hän ei voinut käsittää Jeesuksen reagointia tai sitä, että hän ei reagoinut.

Nämä jakeet puhuvat siis meille, että on olemassa suurempi, näkymätön todellisuus, joka saattaa aika ajoin tuntua jopa todellisemmalta, kuin tämä näkyvä maailma, jossa elämme. Tämän todellisuuden edessä Jeesus teki henkilökohtaiset ratkaisunsa. Tämän todellisuuden tuntien ovat tuhannet ja miljoonat ihmiset pitäneet ajallista elämäänsä merkityksettömänä verrattuna näkymättömän maailman todellisuuteen ja asemaan siinä. Todelliset, elämäämme koskevat ratkaisut ja valinnat, tulisi tehdä tässä valossa. Näkymätön maailma on todellisuutta - se tulee ottaa huomioon. Elämässä on tärkeintä tehdä sitä, mitä Jumala tahtoo!

Omassa ajassamme on olemassa sama ristiriita. Tieteellinen maailmankuva on riistänyt meiltä kyvyn käsittää, että on olemassa ajallisten rinnalla myös iankaikkisia asioita. Joka ikisenä pääsiäisenä astuu joku teologi-ressukka (anteeksi vähättely…nyt vain tuntui siltä) esille ja yrittää todistaa, että on vain tämä aisteilla nähtävä maailma. Miksi? Ollakseen mieliksi tälle maailman järjestykselle, saadakseen siitä kiitosta, asemaa ja vaikutusvaltaa.

Pääsiäisen sanoma tahtoo kuitenkin vakuuttaa, että iankaikkiset ovat todellisia. Pääsiäisen sanoman ydinajatus on, että näkymättömät ja tuonpuoleiset asiat ovat elintärkeitä huomioonotettaviksi. Pääsiäinen huipentuu maailman suurimpaan ihmeeseen – kaiken menettänyt onkin voittaja! Tapettu Jumalan poika nousee kolmantena päivänä kuolleista.

Barabbas ja Jeesus

Niin, Barabbas on kertomuksen kolmas henkilö. Hän oli kuuluisa vanki. Hänet oli vangittu erään kapinan yhteydessä, jonka aikana oli tehty murha. Barabbas saattoi olla murhamies valtaapitävien silmissä, mutta kansan silmissä hän oli vapaustaistelija. Hän kuului ilmeisesti Zeloottien poliittiseen kiihkokansalliseen ryhmään.  Tällä ryhmällä oli tavoitteena kansallinen itsehallinto ja uskonnonvapaus - vapaus palvella juutalaisten Jumalaa.  Mikä irvokas paradoksi! Tämän puolueen mottona oli taistella kodin, isänmaan ja uskonnon puolesta.

Israelin lähihistoria silloiselta ajalta oli muistuttamassa, että tavoitteen saavuttaminen vallankumouksen keinoin ei ollut pelkästään utopiaa. Vasta 63 eKr olivat juutalaiset vapaustaistelijoiden jälkeläiset menettäneet kansallisen itsemääräämisoikeuden roomalaisille kenraali Pompeiuksen valloittaessa Palestiinan alueet hasmonealaisilta juutalaishallitsijoilta. Juutalaiset olivat eläneet vuodesta 164 eKr. asti lähes Salomonin ja Daavidin ajan kaltaisia kunnian päiviä. Se oli alkanut, kun Mattatias ja hänen viisi poikaansa nousivat kapinaan hellenistisiä vallanpitäjiä vastaan ja onnistuvat kapinassa.  Juudas, jota kutsuttiin “vasaraksi” makkabeukseksi, nousee erityiseksi johtohahmoksi. Hänen mottonaan oli iskulause “temppelin, Jahven ja Israelin puolesta”.

Barabbas edusti Jeesuksen aikana samanlaista tavoitetta. Barabbaalla ja muilla kapinallisilla oli ylevä kansallinen tavoite. He uskoivat asiaansa ja olivat valmiita sekä kuolemaan että tappamaan asiansa puolesta. Takana oli luonnollisesti ajatus, että jos juutalaiset saavat asua juutalaisten maassa ilman rauhan häiritsijöitä, niin on saavutettu elämän korkein päämäärä. Uskonto laitettiin palvelemaan ajallisia ja kansallisia tavoitteita!

Johannes kastajan toiminnasta alkaen on ilmassa ollut muutoksen henki. Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Nyt päästään eroon Rooman ikeestä. Toivottiin uutta aikaa; parannusta olosuhteisiin, jotka Rooman maailmanvalta oli israelilaisille luonut. Ihmiset punnitsivat kysymystä siitä, kenen kanssa jatkettaisiin tästä eteenpäin. Kuka olisi se, joka voisi johtaa kansan tulevaisuuteen ja onneen. Muistettiin Juudas Makkabeusta, kansallissankaria, joka johti juutalaisen kansan 100 vuoden itsenäisyyteen. Ilmassa oli Talvisodan henkeä.

Barabbas edusti kansan silmissä välitöntä ajallista mahdollisuutta ja konkreettia ratkaisua. Hänen avullaan juutalainen unelma olisi käsillä. Vallitsi vahva joukkohysteria ja oman voiman tunne. Barabbas johtajana oli nyt hyvä vaihtoehto. Barabbas edusti kaltaistensa kanssa itse asiassa samanlaista maailmakuvaa, kuin Pilatus. Heille molemmille oli tärkeintä konkreetti selväpiirteinen todellisuus - todellisuus, jota voi itse hallita ja siitä päättää. Barabbaksen, kuten Pilatuksenkin tavoitteet olivat ajallisia. Jeesuksen iankaikkisia. Tiukassa paikassa meilläkin on kiusaus valita Barabbas ja se mitä hän edustaa. Jos emme näe, emme usko. Voimme kuitenkin tehdä oikeita valintoja, mikäli ymmärrämme inhimillisen jalonkin pyrkimyksen rajallisuuden ja pettäväisyyden.

Vapaustaistelijoiden kuvioita oli jo kolmen vuoden ajan sekoittanut kuitenkin Nasaretista kotoisin olevan Jeesuksen toiminta. Jeesuksen toiminta oli monella tavalla yllättävää, mutta hän sai laajoja ihmisjoukkoja liikkeelle. Hänessä oli jotain käsittämätöntä suuruutta, joka veti ihmisiä puoleensa. Alku oli ollut loistava: leipää ilmaiseksi, terveydenhoitoa ilman maksua. Jeesus oli kiistämätön ideologi ja karismaattinen ja rohkea opettaja. Kansa kirjaimellisesti juoksi hänen perässään. Hän oli hyödyllinenkin. Hänhän jakoi ilmaista leipää ja paransi. Eikö hänelläkin ollut ajalliset tavoitteet?

Silloisen pääsiäisen lähestyessä oli tapahtunut paljon käsittämättömiä asioita, jotka saattoivat kansan epäröivälle kannalle.  Jeesus, vaikka hän sanoi edustavansa Jahvea – Jumalaa, joutui ristiriitaan uskonnollisten johtajien kanssa. Hän oli mennyt liian pitkälle. Hän oli sanonut itse olevansa Jumala. Ja kun häntä oltiin vangitsemassa kuulusteluja varten, niin hän totesi, että hän ei ole “lestes” – kapinallinen tai isänmaallinen. Hän sanoutui irti isänmaallisesta tavoitteesta! Lopuksi hän toteaa myös ykskantaan, että hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta.

Kaikki tämä aiheutti ajatuksen, että tämän miehen varaan ei ole mahdollisuutta rakentaa Israelin tulevaisuutta. Tähän päättyi Jeesuksen vaalikampanja. Kansa hylkäsi Jeesuksen ja valitsi Barabbaan, vaikka vielä ristille nostamisen jälkeenkin vielä pienen ihmisen toiveet tulivat esille pilkallisen puheen rivien välistä... Astu alas ristiltä ... auta itseäsi ja meitä!

Ydinseikka Jeesukseen suhtautumisessa ja hänen hylkäämisessään oli laajemman näkökyvyn puute. Leipä ja sirkushuvit ohjaavat kansan syvien rivien virtaa. Kansa oli Pilatuksen ja Barabbaan kanssa oman maailmankuvansa rajoittamia. Heille ei tullut edes mieleen näkymättömän maailman todellisuus puhumattakaan sen ylivertaisuudesta. He tekivät valintansa ainoastaan näkyvän ja välittömän seurauksen toivossa. Jeesus ei antanut tähän tarpeeseen riittävää näyttöä.

Barabbaan linja jatkui sittemmin Israelissa. Kapina kyti pinnan alla. Kapinahengen kiihottamat roomalaiset tuhosivat Jerusalemin vain muutama vuosikymen näiden tapahtumien jälkeen. Kapina leimahti liekkiin lopullisessa muodossaan vuoden 135 paikkeilla Bar Kochban kapinana. Sen seurauksena oli, että keisari Hadrianus löi juutalaiset kansalliskiihkoilijat viimeiseen mieheen. Juutalainen kansallisaatteet kuolivat. Jerusalemista tuli kaupunki, johon pääsy oli juutalaisilta kielletty.

Mutta toisaalta, Jeesus ei astunut ristiltä, vaan kuoli siellä tuskallisen kuoleman. Hänen kuolemansa oli julkinen ja todellinen. Jumalan sana avaa tämän kuoleman merkityksen ja todistaa sen tapahtuneen koko ihmiskunnan syntien tähden. Jeesus ei kuollut oman käytöksensä seurauksena tai oman huonoutensa tähden. Hän kuoli sankarikuoleman sen asian tähden, miksi hän maailmaan tulikin. Hän tuli lunastamaan ihmiset, jotta heillä avautuisi mahdollisuus päästä synnin vallasta jo nyt tässä elämässä ja sen seurauksista iankaikkisesti. Jeesus voitti kuolemallaan kuoleman vallan! Hänen kuolemansa aikaansai sen, että ihmisellä on mahdollisuus saada osa näkymättömässä todellisuudessa - valtakunnassa - iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä.  Ilman Jeesuksen kuolemaa ja hänen ansiotaan Jumalan edessä ihminen menettää sekä tämän että tulevankin elämän. Voimme valita oikein vain, mikäli käistämme Jeesuksen todellisen olemuksen ja hänen työnsä merkityksen.

Valinnan syvin olemus

Pohjimmiltaan Matteuksen kertomuksessa oli kysymys silloisten ihmisten koko elämästä. He punnitsivat koko elämäänsä ja tulevaisuuttansa konkreetin valinnan edessä: joko Jeesus tai Barabbas. Molempiin osapuoliin sekä Barabbaaseen että Jeesukseen liittyi asioita, jotka olivat myönteisiä. Barabbaan keinot ja kyky tehdä selkeäpiirteisiä ratkaisuja ja toisaalta Jeesuksen opettaman elämän sisältö - ja resurssit, jotka hänellä oli ihmeineen. Ihmiset olisivat valinneet ehkä molemmat...mutta se ei ollut mahdollista.

Ajatellessamme omaa yksityistä elämäämme meidänkin pohjimmaisena kysymyksenä on oma selviytymisemme tulevaisuudessa ja elämämme päivien sisältö - hyvä merkityksellinen elämä.  Kuka sen meille antaa? Kuka johtaa meidät oman onnemme maksimointiin. Kuka antaa lapsillemme tulevaisuuden?

Yleensä poliitikot, myönteisessä mielessä ja kansalliskiihkoilijat negatiivisemmassa, tähtäävät kyllä hyvään, mutta he kykenevät parhaimmillaan siihen ainoastaan näkyvän maailman materiaalisten ongelmien suhteen. Vaikuttaa siltä, että ainoa, mistä Arkadianmäellä puhutaan, on raha ja sen jakaminen. Kuitenkin poliitikkojen lupaama paraskin tulevaisuus päättyy sairauteen ja kuolemaan hyvänkin elämän jälkeen. 

Pääsiäisen sanoma ylettyy kauemmas. Jeesus ei ole ajallisen onnen saarnaaja. Hän kyllä kutsuu yhteyteensä niitä, jotka ovat raskaan työn uuvuttamia.  Hän lupaa lepoa ja lievitystä vaivojen ja työn keskelle. Mutta hänen ohjelmansa painopiste on elämän sisällössä ja tulevassa maailmassa. Pääsiäisaamun sanoma, ylösnousemus kuolleista, vahvisti Jeesuksen levollisuuden perustelluksi, kun hän vaikeni Pilatuksen edessä tekemättä mitään omaksi puolustuksekseen. Kärsimyksensä ja kuolemansa jälkeen hän nousi ylös kuolleista!  Sentähden hän on kykenevä tarjoamaan kokonaista ratkaisua yhteydessään. Hänen ohjelmansa kattaa elämän ja iankaikkisuuden.

Lopuksi

Edessämme on siis kaksi henkilöä; kaksi tavoitetta ja päämäärää. Yhtäältä ajallisen onnen epäonnistunut julistaja, jonka teot ja lupaukset ovat kerta kerran jälkeen osoittautuneet vääriksi ja toisaalta julistaja, joka sanoo edelleenkin, että hänen kuninkuutensa ei ole tästä maasta. Hän ei lupaa seitsemää hyvää ja kahdeksaa kaunista. Hän ei houkuttele seuraansa eduilla ja lupauksilla. Jokainen lähtee hänen seuraansa oman etunsa tähden. Jeesusta seurataan siksi, että Hänen luonaan on totuus ja elämä. Totuutta ei tarvitse markkinoida. Se kohdataan enemmin tai myöhemmin! Valinta ei koske siis ainoastaan tätä aikaa ja etuja täällä, vaan ensisijaisesti ihmisen iankaikkista osaa. Kumman valitsemme?

Valinta on todellisesti vain näiden kahden välillä. Jos turvaudumme vain ajallisiin uutisiin ja suunnittelemme elämämme konkreettien materiaalisten tosiseikkojen valossa, niin meille kuuluu Jeesuksen sana:” Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon” tai “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”.

Ota lukemistoosi ajallisten uutisten lisäksi Jumalan sana Raamattu, niin tulet huomaamaan, että sinulle avautuu uusi todellisuus – todellisuus, jonka huomioon ottaminen on todellisen onnistumisesi edellytys.

Saatat ajatella, että et ota kantaa asiaan. Tämä on oikeutesi, mutta Raamatun perusteella joudumme ottamaan Häneen kantaa ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. Hänen tarinansa ei ole loppu. Hän nousi ylös. Hän on ensimmäinen ja viimeinen. Jeesus on kuningas. Mutta hän ei ole ainoastaan juutalaisten kuningas, vaan Hän on koko universumin todellinen hallitsija.  Hänen edessään ei ole neutraalia asemaa. Voimme siis valita oikein, ja onnistua elämässämme jos ymmärrämme Jeesuksen todellisen olemuksen ja sen mitä hän edustaa.

Kertomuksemme kuvasi tilannetta, jossa yleistä mielipidettä muokattiin voimakkaasti. Kyseessä oli joukkoliike, huutoäänestys jossa joukon paine ohjasi ratkaisuja. Tämä on tuttu tilanne meillekin. Yleinen mielipide pakottaa ratkaisuihin, jotka sisimmässä tuntuvat kuitenkin vääriltä.  Monet, jotka huusivat Jeesusta ristille pääsiäisenä ja kielsivät hänet, tulivat toisiin ajatuksiin myöhemmin. Jumalan armo Jerusalemin väestölle ei loppunut tähän tapahtumaan. Jerusalemiin syntyi kristillinen yhteisö seurakunta osittain samoista ihmisistä, jotka olivat kerran huutaneet Jeesusta ristille. Jumala on armollinen.

Valinta Jeesuksen Jumalan pojan suhteen on henkilökohtainen ratkaisu. Tee ratkaisusi perusteiden valossa. Ymmärrä ero ajallisten ja iankaikkisten asioiden välillä. Ymmärrä ajallisten lupausten kyvyttömyys ratkaista todellisia olemassaoloasi koskevia ongelmia. Ymmärrä Jeesuksen ratkaiseva rooli tulevaisuutesi suhteen. Tee valintasi koko totuuden valossa. Kertomuksemme kysyy: “Kumman haluatte, Barabbaan vai Jeesuksen”?  Valitse Jeesus!