Johtajuus 1/9 - Vanhimmisto ja vanhimmat Uudessa testamentissa

12.1.2011

Tommi Karjalainen

 

Suomen vapaakirkossa seurakuntia johtavat vanhimmistot. Seurakunnan tehtävänä on muodostaa vanhimmisto seurakunnan kokeneimmista jäsenistä – tämä on ainoa vaatimus, jonka Vapaakirkon Yhdyskuntajärjestys (36 §) asettaa. Vanhimmaksi valittavan tulee kuitenkin olla varsinainen jäsen, eli uudestisyntynyt kristitty, joka haluaa toteuttaa Vapaakirkon periaatteita.

Suomen teologisen opiston artikkeleissa Suomen Viikkolehdessä tullaan kevään ajan paneutumaan vanhimmiston jäsenten edellytyksiin, sekä tarkastellaan niitä Raamatun tekstejä, joissa käsitellään vanhimmiston tehtäviä. Tässä artikkelissa tutustutaan vanhimmistoon uusitestamentillisena käsitteenä ja pohditaan sitä, miten Vapaakirkossa pystytään noudattamaan näitä ajatuksia.

Edellytykset

Ensinnäkin on todettava, että Raamatusta ei löydy yksiselitteistä kaikenkattavaa listausta vanhinten tehtävistä tai valintaedellytyksistä. Yhdyskuntajärjestyksessä tosin mainitaan sulkeissa 1. Tim. 3:1-7 ja Tiit. 1:5-9. Näiden tekstien soveltaminen suoraan vanhimmiston jäsenten valitsemisprosessiin johtaisi siihen, ettei ketään voitaisi valita vanhimmistoon, koska kukaan ei täyttäisi kaikkia vaatimuksia. Tietyt kriteerit on kuitenkin mahdollista löytää, joiden avulla voimme valita vanhimmistoihin parhaiten sopivia henkilöitä, tai kuten vanhimmiston ohjekirja (1997) sen asettaa, ”kokeneita ja luotettavia jäseniä”.

Sanapeliä

Yhdyskuntajärjestyksen mukaan vanhimmisto toimii seurakunnan hallituksena. Joissakin seurakunnissa ollaan siirrytty käytäntöön, jossa ei enää puhuta vanhimmistosta tai vanhimmista, vaan hallituksesta ja hallituksen jäsenistä. Tämä käytäntö johtuu osittain siitä, että seurakunnan ulkopuolisten korvissa sana ’vanhin’ saattaa tuntua vieraalta. Toisten mielestä tällainen modernisointi on kyseenalaista.

Uuteen testamenttiin sana ’vanhin’ – tietenkin sen kreikkalaisessa muodossa – juontaa juurensa Vanhaan testamenttiin. Vanhimmat olivat aikoinaan kansan ja kaupunkien johtajia, jotka tekivät tärkeitä yhteiskunnallisia päätöksiä. Termi ei siis synny tyhjiössä, ja Paavalin ohje Tiitukselle olikin järjestää vanhimmat kaupunkeihin (1:5). Tällä Paavali todennäköisesti tarkoitti sitä, että jokaisessa kaupungissa, jossa on seurakunta, tulisi olla myös vanhimmat.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sana vanhin on jossain määrin heprealainen jäänne, jonka korvasi toinen kreikkalainen sana, joka on käännetty suomeksi ’kaitsija’. Kirjeessään Tiitukselle Paavali käyttää näitä kahta sanaa tarkoittaen samaa asiaa jatkaessaan: ”Sillä seurakunnan kaitsijan on…” (1:7). Myös Ensimmäisessä Timoteuskirjeessä esiintyvät molemmat sanat (3:1, 5:17). Nimityksellä ei näytä Paavalille olevan varsinaista tehtävää suurempaa merkitystä. 

Tehtävä

”Joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön” (1. Tim. 3:1), aloittaa Paavali. Termi ’kaitsijan virka’ suomalaisissa käännöksissä, sekä 1938 että 1992, korostaa ajatusta seurakuntavirasta, palkatusta toimesta (1776 Bibliassa se on käännetty ’piispa’).

Suomen Vapaakirkon seurakunnissa ei kenties ole kovin tavallista, että joku pyrkisi vanhimmaksi. Tällainen toiminta tulkittaisiin nopeasti pyrkyryydeksi ja aseman tavoitteluksi. Paavali ei tässäkään korosta virkaa vaan tehtävää – seurakuntaa täytyy johtaa, eikä ole yhdentekevää, ketkä sitä johtavat.

Ne edellytykset, joita vanhimmilta odotetaan, voitaisiin summata muutamaan ajatukseen: Heidän tulee olla hyvämaineisia ihmisiä, jotka nauttivat arvostusta sekä seurakunnan keskellä että ulkopuolisten silmissä. Listat kuvaavat siis hyvämaineista ihmistä, eivätkä ne poikkea moneltakaan osin niistä edellytyksistä, joita odotettiin kaupungin virkamiehiltä. 

Yhteistyötä

Johtaminen ei ole yhden ihmisen hommaa, vaan raamatullinen johtajuus on aina kollektiivista. Hänen sanansa Timoteuskirjeessä tulisivatkin paremmin ymmärretyiksi, jos suomennos olisi: ”Joka haluaa päästä osaksi seurakunnan johtajistoa” (vanhimmistoa tai hallitusta). Tämä poistaisi ajatuksen pyrkyryydestä ja vallan tavoittelusta lähes täysin.

Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksessä vanhimmistolle on määritelty tietyt raamit: sillä täytyy olla puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, näiden lisäksi vähintään kolme varsinaista jäsentä (paitsi poikkeusluvan saaneet seurakunnat) ja varajäsenet. Tämä ei kaiketi sulje pois sitä, etteikö seurakunnan johtajuuteen voisi kuulua muitakin henkilöitä kuin vuosikokouksessa vaaleilla valitut vanhimmat (tai hallituksen jäsenet).

Lähteet:

Vanhimmiston ohjekirja, Suutarinen, Kallio & Kähäri 1997.
Vanhimmistotutkimus, Karjalainen 2005.
Vapaakirkon yhdyskuntajärjestys 2005