Maailmanloppu - kenties vuonna 2012 - on taas muotia. Talouslama ravistelee, ja ihmiset muistavat taas paremmin tämän maailman katoavaisuuden.

Apostoli Paavalin puhe Ateenassa käsitteli - yllättäen - viimeistä tuomiota ja viimeistä tuomaria, Jeesusta. Hän ei yrittänyt tehdä vaikutusta viisailla puheillaan, vaan saarnasi evankeliumin ydintä, parannuksen tekemisen vaatimusta tulevan tuomion tähden.

Saarnaamisemme perimmäisenä motiivina tulisi olla väistämätön tapahtuma tulevaisuudessa: Tämä maailmanaika päättyy, ja kaikki vastaavat elämästään ja teoistaan oikeudenmukaisen tuomarin edessä. Tämä on huono uutinen sikäli, että kaikki ovat tehneet syntiä ja siltä pohjalta mahdollisuudet selvitä Jumalan tuomiosta ovat erittäin huonot.

Tämän tulevaisuudennäkymän vahvistuksena on se, että Kristus on jo noussut kuolleista. Kuoleman lopullisuus ei olekaan lopullista, vaan edessä on oleva tuomio. Yksi ihminen - Kristus - nousi kuolleista, siis muutkin voivat nousta. Raamattu puhuu selkeästi KOKO ihmiskunnan ylösnousemuksesta viimeiselle tuomiolle, sekä "vanhurskain ja vääräin". Tämän tähden Kristuksen ylösnousemuksen todellisuutta vastaan hyökätään, sillä se vie pohjan koko kristilliseltä uskolta ja maailmankuvalta. (1Kor.15:12-24)

Seurakunta elää siinä vahvassa tietoisuudessa että tämä aikakausi maailmassa päättyy joskus, "sitten tulee tuomio". (Hepr.9:27) Kun meillä menee hyvin ja elämän täyttää arkisen elämän ja työn askareet emme niin ajattele kaiken tämän päättymistä. Kuitenkin toisinaan Jumala pysäyttää meidät ajattelemaan elämän lyhyyttä ja tulevan tuomion väistämättömyyttä (Ps.90:12). Miten tulevasta tuomiosta selvitään? ”Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” (Hepr.10:31)

Tämä oli läsnäoleva tosiasia ja jännite jossa apostolinen seurakunta eli ja julisti. On tehtävä parannus, sillä tuleva tuomio on väistämätön! (Apt.2:38) Mitä kristityt ajattelevat asiasta nyt? Elämmekö pääosin tämänpuoleisissa ja mietimme mitä hyviä asioita Jeesus tuo elämäämme tässä ajassa? Vai ymmärrämmekö tämän ajan ohikiitävän luonteen ja iankaikkisuuden äärettömyyden? Ja tämän ajan ja iankaikkisuuden rajalla tapahtuvan oikeudenmukaisen tuomion, jolloin kaikki maailmanhistorian vääryys saa oikeudenmukaisen palkkansa, ja uskolliset Herran seuraajat saavat kiitoksen - tai ainakin pelastuvat kuin tulen läpi.

Valkean valtaistuimen edessä

Omassa uskoontuloprosessissani yksi tärkeä vaihe oli pelottava tietoisuus viimeisestä tuomiosta valkean valtaistuimen edessä. Olin 15-vuotias ja sain kaupungilla uskovilta nuorilta sarjakuvatraktaatteja. Harrastin muutenkin sarjakuvia, joten keräsin "koko sarjan" ja luin huolellisesti.

Yön pikkutunneilla minua piinasi kuitenkin traktaatista lukemani kuvaus viimeisestä tuomiosta, jossa kaikki meidän syntimme tulee julkiseksi koko maailman edessä ja meidät tuomitaan. En ilmeisesti lukenut traktaattiani kyllin tarkkaan, sillä ajatus Jumalasta kosmisena tuomarina jäi kalvamaan mieltäni - evankeliumia en vielä kyennyt ymmärtämään. Pyhä Henki näytti todeksi ”synnin, vanhurskauden ja tuomion” (Joh.16:8).

Nyt ymmärrän sen, että tämä sama oikeudenmukainen ja tasapuolinen tuomio odottaa koko ihmiskuntaa: meidät tuomitaan tekojemme mukaan ja lopputulos on kaikkien tiedossa. Paavalin mukaan langettavaan tuomioon riittää jo se sama oikeuskäsitys ja ”mitta” jota olemme itse elämässämme noudattaneet: ”Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja.” (Rom.2:1)

Suomessa oikeuskäsittelyt venyvät pitkiksi, sillä oikeuskäytäntömme ei salli rangaistuksen lieventämistä tunnustuksen perusteella. Niinpä oikeuskäsittelyn alkuvaiheissa käytetään paljon aikaa syyllisyyden osoittamiseen, jonka jälkeen päästään vasta lainmukaisen rangaistuksen harkintaan. Tekemällä syyllisyyden tunnustamisesta ”kannattavaa” päästäisiin nopeammin prosessissa tuomiovaiheeseen.

Uskovan kohdalla syntiä ja syyllisyyttä koskevaa ”viimeistä oikeuskäsittelyä” ei tarvita, sillä syyllisyys on jo tunnustettu, tuomio on jo julistettu ja synti sovitettu. Kun tunnustamme syntimme ja armon tarpeemme, nimemme kirjoitetaan Elämän kirjaan. Onnellinen on se, jonka nimi löydetään Elämän kirjasta viimeisen oikeusistunnon alkaessa (Ilm.20:12-15). 

Pelastua kuin tulen läpi

Paavali kirjoittaa, että ”toisten tekemä rakennus kestää”, mutta toiset pelastuvat ”kuin tulen läpi” (1.Kor. 3:15). Mitä tämä tarkoittaa?

Aikojen lopussa tämä maailma ja kaikki mitä siinä on palaa. (2. Piet. 3:10,12)  Myös uskovien elämässä on paljon asioita, joilla on vain ajallista merkitystä. Vaikka olisi uskovainen ja saanut syntinsä anteeksi, voi elämä silti mennä kuitenkin hukkaan jos ei ole tehnyt paljoakaan sellaista millä olisi iankaikkista merkitystä. Niinpä tämän elämän tulokset palavat kuten heinä palaa. Iankaikkisesti merkittävät asiat (Hepr.6:10), erityisesti uskollisuus ja kestävyys koetuksissa ovat sen sijaan ”kultaa, joka tulessa koetellaan”. (1.Piet. 1:7) Vaikka pelastus saadaan armosta ja Kristuksen sovitustyön tähden, on myös elämällämme merkitystä. Ei kuitenkaan meidän pelastuksemme tähden, vaan muiden ihmisten tähden. (Job 35:8)

Jospa mahdollisimman moni meistä saisi aikojen lopussa viimeisellä tuomiolla kuulla Herran sanat: ”Sinä hyvä ja uskollinen palvelija, mene Herrasi iloon”. (Matt.25:21) Eihän Jeesus tullut maailmaan tuomitsemaan vaan pelastamaan! (Joh.3:17) Kadonneen löytyminen ja syntisen parannus – ”poika joka herää henkiin” – tuottaa suurta iloa Jumalalle ja koko taivaalliselle joukolle. (Lk.15:10)

 ***

Artikkelin kirjoittaja on Suomen teologisen opiston opettaja, pastori Teemu Lehtonen. Artikkeli on julkaistu Suomen Viikkolehdessä joulukuussa 2009.