Jumalan valtakunnan tuleminen on väistämätöntä historiaa, lauloi Jukka Leppilampi 1980-luvulla. Raamatun perussanoma pelastuksesta kietoutuu tämän totuuden ympärille: Jumala hallitsee ja ihmisillä on rauha keskenään sekä Jumalansa kanssa. Aivan toista on sitten ajatella, kuinka kaikki käytännössä tapahtuu. Onko valtakunta konkreettinen vai ainoastaanko sydämen rauhaa, hallitseeko Jumala näkyvästi vai Henkensä kautta, johtaako Jeesus laumaansa vai pitääkö sitä enää johdattaa minnekään, jos ”vihreät niityt ja raikkaat vedet” on jo saavutettu?

Yhtä lailla kuin tänään voimme pohtia tulevaisuuden näkymiä, yhtä lailla Jeesuksen aikana mietittiin Jumalan valtakunnan olemusta ja tulemusta. Santalassa opettajanhuoneen seinällä on viime viikkoina ollut kollega Lehtosen isän maalaama taulu ”Palmusunnuntai”. Siinä taiteilija on ikään kuin Porin torille kuvannut kansanjoukon, joka lehvät käsissään odottaa vierasta tulevaksi. Tämä näkyy jo kaukana kadun päässä, ja jännityksen voi aistia. Kun tarkemmin tarkkailee teosta, huomaa, etteivät kaikki näytäkään yhtä innostuneilta vastaanottamaan saapuvaa. Jotkut puuhailevat vallan muuta, ovat kääntäneet selkänsä tai seisovat arvostelevina loitommalla.

Kuva vastaa ilmeisen hyvin sitä tilannetta, kun Jeesus aasilla ratsastaen saapui pääsiäisjuhlille Jerusalemiin. Hoosianna-huudot kajahtelivat, lehtiä ja vaatteita levitettiin kuninkaan tulla, kansa karkeloi lapsesta vanhukseen. Ja odotuksen paineet olivat käsin kosketeltavat.

Jeesuksen saapumista kuvaavat laajimmin evankelistat Matteus (Mt. 21:1-11) ja Luukas (Lk. 19:28-40). Hän siis saapuu aasilla, nöyrän hallitsijan tavoin. Toisaalta maalaisserkuilla ei ollut varaakaan korskeimpiin kulkuneuvoihin… Ihmisiä on reitin varrella hyvin paljon (Mt. 21:8) ja he korottavat yhteislaulun, jota oikeastaan sai laulaa ainoastaan tunnistetulle, saapuvalle messiaalle: ”Hoosianna, Daavidin Poika.” Matteus kuvaa ylistyksen vaikutusta, kuinka ”koko kaupunki alkoi kuohua”. Oikeastaan voitaisiin kääntää: ”Koko kaupungin maaperä alkoi järistä…”

Toiset tiesivät, kuka tulee, suurin osa nähtävästi ei. Näille yhteinen kysymys oli, kuka aasilla ratsastaa Daavidin kaupunkiin. He saivat vastaukseksi: profeetta Jeesus Galilean Nasaretista!

Vastaajat olivat toki oikeassa, mutta samalla varovaisia, sillä ei profeetalle sovi viritellä kuninkaan tai messiaan hoosiannaa. Kun se kuitenkin kaikui, osoitettiin, että oikeastaan saapuja on luvattu kuningas Daavidin suvusta.

Juutalaiset olivat jo pitkään odottaneet messiasta ja Jumalan valtakuntaa. Tarkasti oli tutkittu lakia, profeettoja ja kirjoituksia. Aikamääriä oli laskettu eritoten Danielin mukaan, ja ajoitus oli OIKEA. Silti erilaisia näkemyksiä sekä saapujan että valtakunnan suhteen oli useita. Niinpä on ilmeistä, että odottajien joukossa heitä on paljon, ehkä omina ryhminään hurraavina tai mielensä pahoittaneina, apua hiljaa odottavina tai kättä nyrkkiin puristavina.

Fariseukset varasivat paikat eturivistä. Heitä kuvataan Jeesuksen ajan vahvimmaksi puolueeksi, uskonnolliseksi puolueeksi. Historioitsija Josefus kertoo, kuinka ”he ovat aikakauden tarkimpia lainselittäjiä”. Heidän tavoitteena oli koko inhimillisen elämän saattaminen lain kontrollin alaiseksi. –Josefus antaa fariseuksista perin positiivisen kuvan ehkäpä siksi, että itse hän liittyi puolueeseen jo 19-vuotiaana.

Toisaalta fariseuksia kritisoidaan liiallisesta politisoitumisesta. Tosin Jeesuksen aikana tällainen valta oli heillä laskusuunnassa, vaikka kauppiaat, käsityöläiset ja maanviljelijät puoluetta edelleen tukivatkin. Huipussaan heidän kannatuksensa oli käynyt makkabealaisajalla noin 100 e.Kr., jolloin he olivat voittaneet Syyrian suunnasta tulleen vakavan uhan ja puhdistaneet temppelin.

Vallassa olevaa Herodeksen sukua fariseukset eivät kunnioittaneet. Herodes oli edomilainen (=idumealainen), Rooman vasalli sekä kreikkalaisen kulttuurin ja uskonnon innokas kannattaja.

Eikö Jeesus sopisi heille messiaaksi mainiosti? Kyllä, mutta… Vaikka fariseukset eivät koskaan syyttäneet Jeesusta lainrikkojaksi, he eivät voineet ymmärtää hänen vapaamielistä juhlintaansa publikaanien parissa, lepopäivä sapatin liberaalia tulkintaa tai sitä, kuinka hän saattoi armahtaa syntistä ja antaa avionrikkojalle anteeksi. Jeesuksen teologiset näkemykset olivat vaarallisia ja johtivat hänen hylkäämiseensä. 

Saddukeukset oli toinen valtapuolue. Se oli perinyt nimensä pappi Saadokilta, jonka kuningas Salomo oli nostanut valtaan. Puoluetta kannattivat ylempi pappisluokka, aristokraatit ja eritoten temppelin (kaupankäynnin) avulla rikastuneet rahanvaihtajat ja kauppiaat. Tavallisista israelilaisista puolue ei ollut kiinnostunut.

Saddukeuksille 5 Mooseksen kirjaa edusti kaikkea sitä, mitä uskonnollisuuteen tarvittiin. He tulkitsivat tekstiä kirjaimellisesti ja perinteitä kunnioittaen. Kaikenlainen uudistaminen oli kiellettyä! Heidän järkiperäiseen uskoonsa eivät sopineet enkelit, henkivallat, ilmestykset, profetiat, kuolleiden ylösnousemus, puhumattakaan lupaus tulevasta messiaasta. Tämänpuolinen elämä merkitsi kaikkea: rikkaus ja elämän nautinto, vaikka sitten toisten kustannuksella. ”Siihen mihin puu kaatuu, siihen se maatuu.” 

Saddukeukset rakastivat rauhaa – Rooman rauhaa. Jerusalemiin ratsastava Jeesus edusti mitä suuremmassa määrin RAUHAN HÄIRITSIJÄÄ. Hänestä piti päästä eroon siististi, hiljaisesti ja lopullisesti!

Essealaiset olivat vetäytyneet hiljaisuuteen autiomaahan lähelle Kuolluttamerta. Paikka tunnetaan nykyisin nimellä Qumran. He olivat pettyneet makkabilaisten saamaan valtaan syyrialaisista saadun voiton jälkeen. Kaikki ei ollut mennyt teologisesti oikein. Nyt he vaalivat oikeaa uskon tulkintaa luostariolosuhteissa ja tulkitsivat tekstejä Vanhurskauden opettajansa johdolla: kaste oli tärkeä jokaiselle, tarvittaessa vaikka joka päivä. Armoa ja rauhaa he etsivät vilpittömästi. Jokainen jakoi omaisuutensa niin, että kaikki saattoivat olla tasaisesti köyhiä. Jos he lähtivät Qumranista asioille, erottuivat he muista puhtaan, valkean asunsa johdosta. Se symbolisoi syntien anteeksiantoa, pyhien lopullista voittoa messiaan rinnalla ja yleistä pappeutta.

Voisiko Jeesus saada lämpöisen vastaanoton heidän parissaan? Vai onko Jeesus sittenkin liian tavallinen näin pyhiin ympyröihin?

Messias ja Jumalan valtakunta ovat tulossa. Molempien vaikutus on jo olemassa. Vaikutus alkaa ennen muuta ihmisen sisältä, näin Jeesus toteaa kyselijöilleen: ”Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä.” Se ei kuitenkaan saa jäädä pelkästään sinne, vaan purkautua ajatuksina, toimina ja tekoina tähän maailmaan.

Juutalaiset laskivat messiaan tulon oikein, vaikka eivät sitten häneen mieltyneetkään. Poikkeuksiakin oli, ja heidän ansiostaan evankeliumi valloittaa edelleen ja Jumalan valtakuntaa rakennetaan. Sama messias on luvannut tulla takaisin. Nyt kysytään porilaistorin odottajien tapaan, kuinka vuorostaan ME otamme Hänet vastaan.

Pentti Rantanen

Artikkeli on julkaistu Suomen Viikkolehden numerossa 6.