Raamattu-uskollisuus

Raamattu-uskollisuus puhuu Raamatun, Jumalan sanan kunnioittamista ensisijaisesti ja siitä, että emme millään tavalla osallistu emmekä edistä valistuksen henkisessä ilmapiirissä syntynyttä negatiivista ja halventavaa älyllisyyden valepukuun puettua hyökkäystä Jumalaa, Kristinuskon perusteita ja Raamatun aitoutta kohtaan. Tämä ei merkitse Raamatun kriittisen tutkimuksen hylkäämistä sinänsä, mutta se ottaa huomioon, että kaikki tutkimus, joka kieltää Jumalan vaikutuksen historiassa yleensä ja hänen tarkoituksellisen vaikutuksensa ei ole pelkästään Raamatun luonteen kieltämistä, vaan Raamatun ilmoittaman Jumalan itsensä kieltämistä. Koska nykyistä suomalaista, eurooppalaista ja osin pohjoisamerikkalaistakin teologiaa hallitsee yltiökriittinen, ei-raamattu uskollinen tutkimus, Suomen teologisen opiston jokainen teologi ammentaa aktiivisesti ns. evankelikaalin tutkimuksen piiristä, arvioi sitä ja pitää sen tutkimustuloksia esillä opetuksessaan. Tämä muodostaa varteenotettavan vaihtoehdon Suomen teologiseen kenttään.

Karismaattisuus

Karismaattisuus on tunnistettavissa olevaa Pyhän Hengen suoranaista vaikutusta yksilön kautta toisen tai toisten hyväksi; mm. profetiaa, tiedon sanoja, parantamista, voimatekoja, mutta myös viisautta, palvelua ja viran toimittamista Pyhän Hengen avulla. Se liittyy Pyhän Hengen armolahjojen todellisuuteen ja käyttöön luonnollisena osana tervettä kristillistä elämää. Siinä korostuu Pyhän Hengen suora vaikutus seurakunnassa kontrastina yksipuolisen sakramentaalisuuden korostamiseen. Se, että opisto on karismaattinen, merkitsee sitä että karismaattisuuteen, armolahjojen esiintymiseen ja käyttöön suhtaudutaan avoimesti. Se merkitsee myös sitä, että kukin henkilökunnan jäsenistä arvostaa sitä ja pyrkii Raamatun kehotuksen mukaan osalliseksi parhaista armolahjoista eikä omalla toiminnallaan ja asenteillaan "sammuta henkeä" so. "halveksu profetoimista" (1.Tess.5:19-20). Se ei kuitenkaan toisaalta merkitse yksipuolisuutta ja tiettyjen lahjojen korostamista tai tietynlaista ekstroverttiä luonteenpiirrettä tai meluisuutta.

Missionaarisuus

Missionaarisuus perustuu Jumalan rakkauteen ihmiskuntaa kohtaan. Se on asennetta, jossa uskovalla on se itseymmärrys, että hänellä on Jumalalta saatu tehtävä vaikuttaa ihmisiin. Hänellä on hyvä uutinen, joka tulee saada ihmisten kuuluville. Se kristillinen sanoma ja usko, jota edustamme muiden kristittyjen kanssa on tarkoitettu kaikille. Missionaarisuuteen liittyy ajatus Jeesuksen Kristuksen ainutkertaisuudesta pelastajana. Se, että opisto on missionaarinen, merkitsee rohkeata, anteeksipyytämätöntä ja suoraselkäistä vaikuttavaa asennetta. Siihen liittyy vahvasti myös maailman evankelioimisen haaste “kristillinen lähetys“ jota motivoi evankeliumi pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien kansojen ainoa toivo. Evankeliointi kotimaassa ja maailmanlähetyksen läsnäolo opistossa ovat sen keskeisiä tunnusmerkkejä.

Seurakuntalähtöisyys

Seurakuntalähtöisyys puhuu siitä, että näkemyksemme mukaan terve kristillisyys ei ole ainoastaan ideologia tai henkilökohtaisen vakaumuksen tai uskonnollisuuden asia, vaan se liittyy yhteisöön, jonka Jeesus Kristus perusti ja jota hän rakentaa. Tämä yhteisö ei ole abstraktio tai maallinen laitos. Vaikka seurakunta voidaan käsittää globaalina yhteisönä, on myös välttämätöntä ajatella, että se ilmenee paikallisseurakuntana, joka on konkretisti paikallisista uskovista koostuva yhteisö. Se olemassaolon oikeutus perustuu Raamatun ilmoittamaan todellisuuteen. Kristillisyys, joka ei sitoudu seurakuntaan, ei ole Uuden testamentin tarkoittamaa kristillisyyttä. Opistolle tämä merkitsee haastetta edistää paikallisten seurakuntien hyvinvointia kuuntelemalla niiden tarpeita, osallistumalla niiden toimintaan ja sallia niiden toiminta opistossa. Opisto ei voi ottaa seurakunnan paikkaa eikä muodostaa omaa "eliittiseurakuntaa".

Yhteistyöhakuisuus

Opiston elinehto on, että kaikessa sen elämässä tulee esille toisten vakaumuksen kunnioitus ja pyrkimys yhteistyöhön niiden tahojen kanssa, joiden se ymmärtää pyrkivän samoihin tavoitteisiin. Koska todellinen kristillisyys on Apostolisen uskontunnustuksen mukaan "katolista" eli yhteistä, on yhteistyöhakuisuus välttämätöntä. On vain yksi Kristus ja yksi seurakunta "kirkko". Opisto huomioi kaikessa toiminnassaan tämän tosiseikan. Se ei merkitse kuitenkaan sitä, että kaikki kristillisyyden tai kristillisen teologian nimissä kulkeva on sellaisenaan hyväksyttävää. Kysymys on myös verkottumisesta. Opiston luo toimivan verkoston niiden puutteiden korjaamiseksi, niiden virikkeiden saamiseksi ja yhteistyön toteuttamiseksi, joka osaltaan mahdollistaa opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opinnoille asetettujen tavoitteiden saavuttamisen.

Palveluhenkisyys

Osana kristillisen elämän perusperiaatteita on palvelevan asenteen omaksuminen, joka merkitsee ymmärrystä siitä, että opisto ei elä itseään varten. Koko opiston toiminta heijastaa seurakuntien ja opiskelijoiden tarpeiden huomioimista. Opiskelijat ovat opistolle tärkein ihmisryhmä. Koko henkilökuntaa ja opettajia haastetaan asennoitumaan opiskelijoihin ja työhönsä palveluasenteella. Sama asenne pyritään myös aikaansaamaan opiskelijoiden keskuudessa. Tämä merkitsee sitä, että ystävyys, toveruus ja luonnollinen ihmisyys käyvät tehokkuuden ja taloudellisenkin hyödyn edellä. Tämä edellyttää henkilökunnalta vapaaehtoisen työn asennetta. Palvelu ulottuu myös opiston ulkopuolisiin tahoihin, mutta jos se olisi vain sitä, olisi se kaksinaamaisuutta.

Yhteisöllinen laadukkuus

Laadukkuus tarkoitta sitä, että kaikessa opiston elämässä heijastuu pyrkimys tehdä parhaansa niillä edellytyksillä joita juuri siinä tilanteessa on käsillä. Arvostamme laatuaikaa, jossa otetaan huomioon toinen ihminen ja hänen tarpeensa muodollisten seikkojen ja rakenteidenkin kustannuksella. Laadukkuus liittyy ympäristöön ja kiinteistöihin, aikatauluihin ja järjestykseen sekä tavoitteiden seurantaan ja arviointiin. Se liittyy myös käytökseen ja pukeutumiseen, keskusteluihin ja harrastuksiin sekä ajankäyttöön ja töiden suorittamiseen ajallaan. Hengelliseen yhteiselämään, jumalanpalveluksiin ja hartauksiin yms. pyritään paneutuminen siten, että niiden taso aina vastaa yleensä julkiselle tilaisuudelle asetettuja edellytyksiä.

Koulutuksen tasokkuus

Vaikka pyrimme korkeaan akateemiseen tasoon, meidän todellinen tasokkuuden mittari on valmistuvien opiskelijoiden kyky sijoittua ja menestyä koulutusta vastaavissa tehtävissä. Koulutus on ollut tasokasta silloin, kun opistosta seurakuntiin ja muualle työhön sijoittunut henkilö ja seurakunta kokevat, että valmistuneella on riittivät hengelliset, henkiset, tiedolliset ja taidolliset valmiudet tehdä sitä työtä, johon hänet on koulutettu. Tasokkuuteen kuuluu myös opettajien ammattitaidon ylläpitäminen, heidän erityisosaamisensa huomioiminen koulutuksen suunnittelussa ja heidän omaehtoinen paneutuminen ja motivoituminen kulloiseenkin opetus- ja vaikuttamistilanteisiin.